Isoisotätini Miina Sillanpää

Julkaistu 21.3.2016
 
Blogin kirjoittaja Kirsti Rissanen on Miina Sillanpään Seuran puheenjohtaja. Hän oli ensimmäinen naispuolinen oikeusministeriön kansliapäällikkö Suomessa jatkaen Miina Sillanpään perintöä lasikattojen murtajana ja suvun edustajana.
 

Isoisotätini Miina Sillanpää

 
Miina Sillanpää (1866-1952) oli mummoni täti. Hän oli iso sekä ulkoiselta olemukseltaan että hengeltään. Julkisuudessa iso koko ja suora ryhti korostivat hänen luontaista johtajuuttaan. Miina-täti sanoi itsekin, että hän tuli helposti huomatuksi pitkän vartensa takia.
 
Köyhän, monilapsisen torpan tytär Wilhelmiina meni 12-vuotiaana töihin tehtaaseen ja pääsi kuusi vuotta myöhemmin kotiapulaiseksi. Näitä töitä 15 vuotta tehtyään Miina-tädistä tuli Helsingin palvelijataryhdistyksen puheenjohtaja vuonna 1901. Hän ryhtyi rohkeasti ajamaan parannuksia palvelijattarien rankkoihin työoloihin.
 
Vastaansa isotätini sai kiukkuista kirjoittelua, pilapiirroksia ja pilkkalauluja. Hän oli kotien pyhyyden ja rauhan rikkoja. Martta Salmela-Järvinen kirjoittaakin kirjassaan, että ”Jos suomalaiset viikkolehdet olisivat vuosisadan ensimmäisellä vuosikymmenellä julistaneet kilpailukyselyn siitä, kuka on Suomen vihatuin ihminen, vastaus olisi melko varmasti ollut: ”Miina Sillanpää”.
 
Miina ei hätkähtänyt tästä tunnekuohuisesta kritiikistä. Hän vastasi siihen asiallisesti täsmentäen syitään ja tavoitteitaan. Samalla hänestä tuli tunnettu.
 
Miina-täti oli osoittanut, että hänellä oli tahtoa, uskoa ja uskallusta. Niin vuonna 1907 alkoikin peräti 38 valtiopäivät kestänyt ura kansanedustajana. Se huipentui hänen nimitykseensä ministeriksi vuonna 1926, ensimmäisenä naisena Suomessa.
 
Miina Sillanpää puolusti sitkeästi vähäosaisia ja syrjittyjä. Hän oli myös valmis kantamaan vastuuta. Oiva esimerkki on ensikotien verkosto. Suomen itsenäistymisen ja kansalaissodan jälkeen Miina-tädistä kehittyi työväenliikkeen naisten johtohahmo, yhteistyökykyinen sillanrakentaja ja hyvinvointivaltion esitaistelija.
 
Vuonna 1949 talousneuvos Miina Sillanpäälle ojennettiin ensimmäisenä naisena Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto yhteiskunnan ja erikoisesti naisen aseman parantamiseksi suoritetusta menestyksekkäästä elämäntyöstä. Miina-tädiltä kysyttiin, miltä hänestä tuntui, kun hän kuuli palkinnosta. Hän vastasi: ”Minä itkin.” Ja hän jatkoi: ”Enhän minä olisi mitään ilman järjestöjä”.
 
Jo varhain Miina Sillanpää julisti, että ”jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin  työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen.” Tähän hän pyrki kaikessa toiminnassaan.
 
Nykyisin nämä oikeudet on kirjattu muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen ja Suomen perustuslakiin. Tänään pakolaisten tulviessa Eurooppaan, joutuvat maat testiin. Pitävätkö ne kiinni sitoumuksistaan ja takaavat pakolaisille ihmisarvoisen kohtelun?
 
Kirsti Rissanen, Miina Sillanpään Seuran puheenjohtaja
 
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Enska 5/2015-lehden kolumnina

 
Tutustu myös Miina Sillanpäästä kertovaan noin 8 min kestävään lyhytdokumenttifilmiin ”Tahtoa, uskoa, uskallusta”.
Katso tästä.
 
Syyskuussa 2016 julkaistaan SKS:n kustantamana professori Aura Korppi-Tommolan kirjoittama kirja ”Miina Sillanpää. Edelläkävijä”