Julkaistu 30.6.2017
Blogin kirjoittajana on Miina Sillanpään Säätiön kehittäjä Paula Noronen Kuu kiurusta kesään -hankkeesta.
Kesä! Muistatko, miltä tuoksuu auringossa kuivunut uimapyyhe? Muistatko, miltä maistuu vähän pehmeäksi päältä sulanut jäätelötötterö lempeänä kesäiltana? Miltä tuntuu, kun ensimmäisen kerran talven jälkeen astut paljain varpain lämpimään hiekkaan?
Millainen on sinun kesäpäiväsi aidoimmillaan? Minulle oikea aito kesäpäivä on sellainen, johon herään aamulla, kun aurinko lämmittää mökin ikkunasta kasvojani. Ilman täyttää helteisen päivän väreily ja kostean mullan tuoksu, maa paljaiden varpaiden alla tuntuu lämpimältä ja kiinteältä. Kun kävelen ulkona, tuntuu kuin ympärillä oleva ilma olisi hieman tiheämpää kuin yleensä, ikään kuin lämpö kietoisi minut harsoon. Auringonvalo ulottuu kaikkialle ja tuntuu ettei siltä pääse piiloon. Järviveteen pulahtaminen on ainoa viilentymiskeino, ja senkin vaikutus on lyhytaikainen. Laiturilla istuskelu ja varpaiden huljuttelu auringon paahteessa kruunaa kesäpäivän.
Todellisuudessa varpaiden huljuttelu vedessä auringon paahteessa on ohikiitävän lyhyt hetki, jonka koen kesän aikana muutaman kerran. Niinä hetkinä en ajattele, että tässä olen nyt kesän ytimessä, että tämä on se miltä kesä tuntuu. Kun huljuttelen varpaita, en mieti oikeastaan mitään. Istun hetken paikoillani, olen vain ja hengitän. Ja siksi kesä on mielikuvissani juuri se hetki. Kun en mieti muuta, enkä ole menossa, tulossa tai tekemässä, olen vain ja annan hetken itseni olla, tunnen kesän. Milloin sinä tunnet kesän?
Kaikkein parhaita kesäpäiviä voi varastoida mieleen ja ammentaa niistä elinvoimaa silloin kun ne ovat syystä tai toisesta etäällä. Miina Sillanpään säätiön Kuu kiurusta kesään -hankkeen virtuaalisessa luonnossa keskitytään juuri tähän tarinallisuuden ja virtuaalisuuden keinoin. Kesäpäivä voi olla kaunis, mutta kaikki eivät aina pääse ulos siitä nauttimaan. Mielikuvat, valokuvat, tarinat ja muistot ovat hankkeessa työkaluja, joiden avulla luonnon elvyttävyys saadaan käyttöön säätilasta ja olinpaikasta riippumatta. Elpymisen kokemus voi syntyä mistä tahansa, sillä kokemus on henkilökohtainen. Luonnon elvyttävyys voi olla henkisesti palauttavaa, voimavarojen uusiutumista tai fyysisesti palauttavaa, stressin vähenemistä ja verenpaineen laskemista. Tärkeää on, että luonnon kokemiseen on mahdollisuus jossakin muodossa.
Mielikuvissa jokainen voi päästä käsiksi juuri sellaisiin hetkiin kuin haluaa. Säätilaan ei voi vaikuttaa, eikä aurinko paista lämpimämmin toiveiden voimalla. Kauniiseen kesäpäivään voi kuitenkin matkustaa mielikuvien avulla edes hetkeksi, ja tuntea kesän sitä kautta. Pienikin hetki kesää voi antaa paljon voimaa ja hyvää mieltä. Elinvoimaa voi saada muistakin luontokokemuksista ja mistä tahansa vuodenajasta tai säästä. Tärkeää on miettiä, mitkä asiat tekevät sen kokemuksen juuri sinulle. Vuodenaikojen elinvoimaa voi hyödyntää vaikka heti: laita silmät kiinni ja muistele, miltä tuntuu kun aurinko lämmittää silmäluomia ja pieni tuulenvire hivelee käsivarsia.