Kehitysvammaiset henkilöt tarvitsevat aktiivista tukea omilta ohjaajiltaan matkallansa kohti terveellisiä elintapoja. Keko-kuntoutuksen työntekijät ovat tätä pitkään uumoilleet, ja nyt asia sai vahvistusta Keko-kuntoutusta käsittelevässä kyselyssä, joka kytkeytyi projektikoordinaattorin terveystieteiden maisteriopintoihin. Kysely saavutti 16 Keko-kuntoutukseen kahden viime vuoden aikana osallistunutta ohjaajaa, joista lähes kaikki vastasivat (93,8%).

 

Keko-kuntoutukseen hakemiseen motivoivissa tekijöissä nousi esiin neljä teemaa. Näitä olivat

  1. yleiset kuntoutuksen teemoihin liittyvät asiat, kuten kiinnostavat teemat ja teemojen tärkeys terveyden edistämisessä,
  2. kehitysvammaisiin osallistujiin liittyvät tekijät, kuten kehitysvammaisten oma halu osallistua ja halu tukea kehitysvammaisia henkilöitä elintapojen kohentamisessa,
  3. omaan ammattitaitoon ja -osaamiseen liittyvät asiat, kuten oman osaamisen kehittyminen), sekä
  4. yhteisöllisyyteen kytkeytyvät asiat, kuten yhdessäolo ja oppiminen yhdessä kehitysvammaisten osallistujien kanssa.

 

Keko-kuntoutus vastasi ohjaajien mukaan heidän odotuksiinsa hyvin. Sitä pidettiin hyvin tärkeänä, hyvänä ja arvokkaana työnä sellaisenaan. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että kuntoutuksen teemat ja sisällöt olivat olennaisia, ja saatua tietoa jaettiin myös eteenpäin. Ohjaajat arvioivat, että kuntoutukseen osallistuminen edisti kehitysvammaisten henkilöiden terveyttä ja hyvinvointia. Kuntoutustyöntekijöiden ohjauksen koettiin tukevan kuntoutumista, ja sitä pidettiin asianmukaisena ja kaikille ymmärrettävänä. Kuntoutus innosti ohjaajien mukaan kehitysvammaisia henkilöitä miettimään terveellisiä valintoja ruokailuissa. Myös uusia harrastuksia löytyi kuntoutuksesta intoutuneena. Kirjallisista materiaaleista pidettiin ja saadut askelmittarit tulivat heti aktiiviseen käyttöön. Liikunnan lisääminen ja ravitsemusmuutokset tuottivat tuloksia muun muassa osallistujien kaventuneina vyötäröinä. Osalle kehitysvammaisista osallistujista viriteltiin uudelleen myös kuntoutusintoa.

 

Oman ammattitaidon ja osaamisen kehittymiseen auttoi ohjaajien mukaan muun muassa se, että he saivat tietoa kuntoutuksen teemoista, ja näin myös rohkeutta ohjata niistä kehitysvammaisia henkilöitä. Lisäksi ohjaajat kokivat saaneensa käytännöllisiä vinkkejä esimerkiksi siitä, miten sisällyttää liikuntaa viikko-ohjelmaan. Suuri osa ohjaajista lisäsi kehitysvammaisten henkilöiden ohjaamista itsenäiseen harjoitteluun tai liikunta- ja harrasteryhmiin kuntoutuksen jälkeen ainakin jonkin verran.

 

Yhteisöllisyyden kannalta korostui ryhmänä osallistumisen tärkeys, joka lisäsi ryhmän me-henkeä ja innostusta elintapojen muuttamiseen terveellisemmiksi. Yhteisöllinen tekeminen ja hyvä ryhmähenki auttoivat kuntoutuksen teemojen sisäistämisessä. Kuntoutusryhmän koko nähtiin sopivana ja ohjaajat olivat tyytyväisiä, kun oli aikaa olla ja keskustella osallistujien kanssa kiireettömästi.

 

Muutamia kehittämisideoitakin kyselyssä saatiin, vaikka suurimmaksi osaksi ohjaajien mukaan kuntoutus ei kaivannut mitään muutosta nykyiseen. Jatkokehittelyyn nostettiin intensiivijaksojen määrä, joita toivottiin nykyistä kahta jaksoa enemmän. Lisäksi toivottiin intensiivisempää seurantaa ja ohjaajien kollegoiden opastamista kuntoutuksen teemoista. Näihin toiveisiin tullaan vastaamaan esimerkiksi ohjaamisen osalta. Tämän syksyn seurantajaksoilla järjestetään lyhyitä maksuttomia koulutustilaisuuksia niille kehitysvammaisten henkilöiden ohjaajille, jotka eivät ole olleet mukana kuntoutuksessa. Koulutustilaisuuksien tarkoitus on vastata ryhmäkohtaisiin tarpeisiin.