Kotiympäristö on olennainen osa yksilön elinpiiriä ja sitä voidaan tarkastella mm. fyysisenä, sosiaalisena, asenteellisena ja emotionaalisena ympäristönä. Ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen kotiympäristöllä voi olla sekä positiivisia että kielteisiä vaikutuksia. Kotia voidaan ajatella myös tilana, jossa osa tai kaikki päivittäisestä toiminnastamme toteutuu, kuten tilanne on joidenkin muistisairauteen sairastuneiden kohdalla. Muistisairaalle ihmiselle on erityisen tärkeää, että koti tuntuu turvalliselta ja hallittavalta. Huomaamaton, luotettava ja älykäs anturiteknologia, joka ei vaadi käyttäjältään osaamista, tarjoaa uusia turvallisuutta edistäviä ratkaisuja. Ne tunnistavat vaikkapa yöaikaisen levottoman liikkumisen tai sen ettei jääkaapin ovea avata koko päivänä. Aiheesta voi lukea lisää Bewell Happy -projektin Anni ja Onni kirjasta.
Hyvin suunniteltu kotiympäristö mahdollistaa turvallisen ja mahdollisimman omatoimisen päivittäisen toiminnan. Hyvin sijoitellut tukikahvat auttavat seisomaan nousemista kun taas sopivat kontrastierot helpottavat wc-pöntön kannen erottamista muusta ympäristöstä. Hyvä ympäristö tarjoaa parhaimmillaan sairastuneelle toiminnan mahdollisuuksia, joita Kyttä ja Kahila (2006) kutsuvat tarjoumiksi. Mikäli ympäristö ei tarjoa ihmiselle merkityksellisiä toimintamahdollisuuksia, se ei vaikuta häneen eikä sisällä myöskään merkitystä tai arvoa. Yksilön kiinnostukset, kyvyt ja harjaantuminen vaikuttavat mitkä ympäristön tarjoumat hän kokee mieluisana. Sairastuneen ympäristöön on hyvä tuoda tarjoumia, joita hän pitää mahdollisuutena ja joita hän haluaa hyödyntää.
Hyvän elämän edellytykset ovat hyvin yksilöllisiä ja ne voivat myös muuttua elämän myötä. Sairastuminen vakavaan sairauteen yleensä kirkastaa tärkeimpiä arvoja ja muokkaa ajatuksia hyvän elämän edellytyksistä. Muistisairauden myötä elämänpiiri tyypillisesti pienenee ja läheisistä ihmisistä tulee aiempaa tärkeämpiä. Sairastuneen läheiset ja häntä hoitavat luovat osaltaan kodin sosiaalista ja asenteellista ympäristöä. He voivat siten omalla toiminnallaan myötävaikuttaa sairastuneen toimintaan kotiympäristössä. He voivat myös rakentaa kodin emotionaalista ilmapiiriä, jotta se tukee sairastuneen identiteettiä ja kyvykkyyden tunnetta. Sairastuneen läheiset ja hoitajat tarvitsevat kuitenkin tietoa, tukea ja konkreettisia välineitä, että he voivat toimia sairastuneen kyvykkyyttä edistävällä tavalla ja tarjota hänelle mielekästä toimintaa kotona.
Miina Sillanpään Säätiö on toteuttanut useita muistisairaille ja heidän läheiselleen suunnattuja kuntoutushankkeita, joissa tarkastellaan hyvän elämän edellytyksiä. Hankkeissa on myös kehitetty muistisairaan henkilön kotiympäristöön soveltuvia tarjoumia:
- Muistaakseni laulan hankkeessa tuotettu laulukirja+CD ovat tilattavissa sekä verkkosivuiltamme löytyy ladattava maksuton Ohjaajan opas musiikkituokioiden järjestämiseen (pdf)
- Impulssi -hyvinvointisovellus on maksutta käytettävissä verkossa ja on ladattavissa myös Google play-sovelluskaupasta.
- Samoista aiheista jatkaa muistisairaille, heidän läheisilleen, vapaaehtoisille ja muististaan kiinnostuneille tarkoitettu virtuaalinen Muistipuisto
Miten sitten voi varmistaa, että oikeus hyvään elämään toteutuu myös tukevaisuudessa?
Hoitotahto ymmärretään perinteisesti tahdonilmaisuna, jossa henkilö määrittää lähinnä kuolemaansa edeltävästä hoidosta. Etenevään muistisairauteen sairastuneen elämä voi kuitenkin jatkua ”oikeudellisesti toimintakyvyttömänä” henkilönä varsin pitkään ja se sisältää useita erimuotoisia ja -asteisia hoito- ja hoivapäätöksiä. Hoitotahtoon voi sisällyttää myös toiveita esimerkiksi hoitopaikan valinnasta sekä hoiva-arkeen liittyvistä seikoista. Tämä varmistaa itselle mielekkään ja laadukkaan elämän myös silloin, kun kyky ilmaista omia toiveita heikkenee. Hoitotahtoon ja elämänlaatuun liittyvät seikat on hyvä kirjata jo muistisairauden lievässä vaiheessa, jolloin ns. oikeustoimikelpoisuus on todettavissa ja tahdon ilmaus on pätevä ja velvoittava.
Omaan hoitotahtooni voisin esimerkiksi kirjata, että haluan nauttia teatteriesityksistä elämäni loppuun asti ja toivon, että tämä mahdollistuu kulttuurista kiinnostuneen saattajan avulla. Lisäksi toivon, että kanssani keskustellaan teatteriesityksen annista viinilasin äärellä esityksen jälkeen. Voisin myös antaa luvan, että teknologisia sovelluksia käytettäisiin, mikäli ne mahdollistavat virtuaalisen teatterin katselemisen siellä missä asun. Viinilasillisen voisin hyvin nauttia myös robotin kanssa mikäli ”hän” osaisi tarjoilla viinin läikyttämättä, oikean lämpöisenä sekä perustella omia mielipiteitään esityksestä.
Suomen muistiasiantuntijoiden sivustolta löytyy valmiita pohjia sekä elämänlaatutestamentin että hoitotahdon tekemiseen.
Antoisaa Muistiviikkoa kaikille, niin koti- kun muihinkin ympäristöihin!
projektikoordinaattori Ulla Arifullen-Hämäläinen, Muistipuisto-hanke
Lähde: Kyttä, M. & Kahila, M. 2006. PehmoGIS. Elinympäristön koetun laadun kartoittaminen. Espoo. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B90.