Julkaistu 24.6.2015
Blogin kirjoittajana Ella Niini, Muistiluuri-hankkeen muistiohjaaja, koulutukseltaan toimintaterapeutti.
Ajassa elävää vuorovaikutusta terapeutin näkökulmasta
Työskentelen projektityöntekijänä Miina Sillanpään Säätiön Muistiluuri tutkimus- ja kehittämishankkeessa, jossa kehitetään kuntoutusmallia varhaisvaiheen muistisairauksiin sekä tutkitaan kehitettävän mallin vaikuttavuutta. Pääosin kotona tapahtuvan kuntoutuksen osana käytetään tablet-tietokoneita kuvapuhelinsovelluksineen.
Koulutukseltani olen toimintaterapeutti. Lause Vuorovaikutus mahdollistaa muutoksen on jäänyt opiskeluajoilta kirkkaana mieleen. Vuorovaikutus on toimintaterapeuteille jotakin pyhää ja oleellinen osa ammattiosaamista. Mutta millaista vuorovaikutus on tabletin kuvapuhelinsovelluksen välityksellä? Mahdollistaako kuvapuhelu välittävän yhteyden ja välittämisen ilmapiirin?
Aloitin Muistiluuri -hankkeessa ristiriitaisin aattein. Ajatus varhaisvaiheen muistisairautta sairastavien ja heidän läheistensä kanssa työskentelystä ryhmänohjauksineen tuntui hyvältä, työ tarpeelliselta sekä tutkimus- ja kehittämishanke innostavan mielenkiintoiselta. Kuitenkin kuvapuhelimien käyttöön osana kuntoutusta suhtauduin vähintäänkin varauksella (kuten kaikkeen uuteen tapana on suhtautua). Mietin, miten voi kuvapuhelussa viestiä välittämistä ja havainnoida toisen ilmaisua olemuksen kautta. Muistisairauksiin liittyen sanattomien viestien lukemisen tärkeyshän vain korostuu. On aika erilaista istua paikoillaan ja katsoa intensiivisesti kuvapuhelimen kameraa, jotta näyttäisi siltä, että katsoo vuorovaikutuskumppania suoraan silmiin.
Luonnollinen vuorovaikutustilanne mahdollistaa spontaanit tunneilmaisut ja auttaa ihmistä ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan. Onko kuvapuhelu luonnollinen vuorovaikutustilanne? Ainakin omat, vähäiset Skype-kokemukset olivat jääneet mieleen jäykkinä ja kiusallisina.
Kuitenkin Muistiluuri -kuntoutukseen osallistuneiden myönteinen, utelias asenne kuvapuheluita kohtaan on tarttunut itseenkin. Tämähän on mahdollisuus! Tabletin kuvapuhelinsovellukset voivat mahdollistaa kuntoutuksessa tapahtuvaa vuorovaikutusta, dialogisuutta ja tarjota keinoja, jotka ovat helpommin hyödynnettävissä ja useampien tavoitettavissa.
Ihmissuhdetaitojen kehittäminen on toimintaterapeutin työssä oleellista. Ihmissuhdetaitojen ulottuvuuksia Linda Finlayn mukaan ovat mm. aktiivisesti kuunteleminen, empatian viestiminen, ystävällisyyden ja lämmön välittäminen sekä merkityksen selventäminen. Nämä ulottuvuudet ovat tärkeitä tabletin kuvapuhelinsovelluksenkin kautta tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Itse asiassa vuorovaikutus kuvapuhelimella sisältää aivan samoja elementtejä kuin mikä tahansa vuorovaikutus. Jotkut osa-alueet korostuvat, osa ei niinkään ja jossain vaaditaan erityishuomioita.
Kuvapuhelussa välittyy vain rajallinen määrä aistielämyksiä kerallaan ‒ ehkä kuitenkin varhaisvaiheen muistisairautta sairastavaa ajatellen juuri sopiva määrä. Toisinaan on tuntunut, että kuvapuhelu mahdollistaa fokuksen ja huomion suuntaamisen jopa joitakin muita vuorovaikutustilanteita paremmin. Elämysten jakaminen on osa vuorovaikutusta. Tuoksua voi kuvapuhelussa kuvata sanoin ja ikkunasta näkyvää maisemaa näyttää tablettia oikein sijoittamalla. Vastaavien elämysten jakaminen (merkitykselliset tilanteet) saattavat rohkaista kuntoutujaa ilmaisemaan itseään.
Kuvapuhelimen välityksellä tapahtuvassa vuorovaikutuksessa tarvitaan välillä teatteritaitojakin; kun tekninen yhteys pätkii ja linjoissa on viivettä, joutuu ehkä säilyttämään ilmettä kasvoilla pidempään ja näin kertoa toiselle ”täällä vielä olen ja tähän jäätiin”. Toisinaan, kun teknisten pulmien vuoksi ääni puuttuu kokonaan, esitetään pantomiimia. Välillä tuntee itsensä vähän hölmöksi. Oliko tämä nyt komediaa, tragediaa ‒ vai farssia?
Vastaus on kuitenkin: tämä on haaste. Voin kehittyä tässä uudenlaisessa vuorovaikutuksen muodossa. Assessment of Communication and Interaction Skills (ACIS) arviointimenetelmän termein; on mukauduttava sosiaalisiin normeihin, joihin teknologia väistämättä kuuluu.
Ja äitini sanoin: ”Tämä on tätä nykypäivää.”
ACIS:in mukaan kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot muodostuvat kolmesta osa-alueesta: fyysisestä, tiedonvaihdon ja vastavuoroisuuden osa-alueista. Seuraavaksi ACIS:in kautta jäsenneltynä kuvapuhelimitse tapahtuvan vuorovaikutuksen tarkastelua:
Sosiaalisiin normeihin mukautuminen hyvässä kuvapuhelinkeskustelussa tarkoittaa edellä mainittua ”teatteriakin”. Jotta mukautuminen on sujuvaa, täytyy huomioida mm. viiveet välttyäkseen päällekkäin puhumiselta. Vastavuoroisuuden osa-alueeseen liittyen on yhteistyö tärkeä tekijä. Kuvapuhelinkeskustelun säännöistä saattaa olla hyvä sopia; esim. puheenvuoron merkiksi käden ylösnostaminen. Tämän tärkeys korostuu, jos linjoilla on samanaikaisesti useampi (ryhmäkuvapuhelu).
Sitoutumiseen liittyy hiljaisten hetkien sietämisen tärkeys. Vuorovaikutuskumppanille, etenkin muistisairaalle, on annettava riittävästi aikaa vastata. Joskus aktiivinen osallistuminen vuorovaikutustilanteeseen voi olla hiljaa olemista.
Katse on tärkeä ‒ ja kuten mainittua kuvapuhelimen välityksellä toisen silmiin katsominen tapahtuu käytännössä laitteen linssiin katsomalla. Tunnetilojakin voi kuvapuhelussa välittää, vaikka ehkä pienimmät nyanssit saattavat jäädä ruudulta havaitsematta.
Ilmeiden ja eleiden osalta valitaan yhteyteen sopivia. Esimerkiksi kuvapuhelua lopettaessa voi ihan konkreettisesti, rauhallisin liikkein, vilkuttaa. Huomion suuntaamiseen liittyen kosketus olisi usein muistisairaan kohdalla toimiva keino auttaa keskittymään. Kuvapuhelimella ei fyysisesti voi koskettaa, mutta puhuttelu nimellä onnistuu.
Kehon asennoilla on valtava merkitys. Omalla olemuksellaan voi viestiä kiireettömyyttä ja pysyä pitkänkin puhelun ajan rauhassa paikoillaan vuorovaikutukseen keskittyen.
Aika paljon on tekijöitä kuvapuhelussa huomioitavaksi. Kuntoutujan kannalta tilanne on pahimmillaan hyvin hämmentävä. Muistisairas hakee vahvistusta vuorovaikutukseen ja ymmärtämiseen kaikkien edellä mainittujen asioiden kautta. Kuntoutustyöntekijän näkökulmasta riittää siis haasteita ammatillisessa kehittymisessä. Monille varmasti kuvapuhelut vuorovaikutuksen välineenä on jo tuttu juttu. Kuvapuhelimia (Skypeä ja erilaisia tabletin sovelluksia) ovat eri alojen ammattilaiset hyödyntäneet jo useamman vuoden etätyöskentelyssä esim. videoneuvotteluissa.
Kuten Anne Rahikka (2013) dialogisuutta auttavissa verkkopalveluissa käsittelevässä väitöskirjassaan muistuttaa, teknologian hyödyntämisen lisääntyminen edellyttää myös sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilta uudenlaista osaamista, syvällistä ymmärrystä asiakkaan parhaasta ja toimintakäytäntöjen jatkuvaa arviointia, jotta eettisen toiminnan toteutuminen taataan.
Teknologiset ratkaisut eivät sinänsä takaa hyvinvointia. Rahikan mukaan hyvinvointipalvelujen näkökulmasta kehityksestä voidaan puhua vasta silloin, kun teknologiset ratkaisut yhdistyvät hyvinvointiyhteiskunnan sosiaaliseen ulottuvuuteen, tuottaen positiivisia vaikutuksia ihmisen arkeen. Parhaimmillaan teknologinen kehitys ei lähtökohtaisesti korvaa vanhoja hyviä toimintamalleja eikä perustu yksinomaan taloudellisiin seikkoihin, vaan tarjoaa uusia, laadukkaita mahdollisuuksia ‒ kommunikaation väyliäkin.
Kuntoutuksen käytänteet kaipaavat haastamista. Eipä muuta kuin rohkeasti valjastamaan teknologiaa kuntoutuksessa hyödynnettäväksi!