Mitä jos pitkäikäistyminen on yksi yhteiskuntamme suurimmista mahdollisuuksista? Miina Sillanpään Säätiön henkilöstö tunnisti joukon konkreettisia ideoita, joissa pitkä elämä, elämänviisaus ja sukupolvien yhteistyö muuttuvat yhteiskunnan voimavaroiksi.

Voisiko jokaisella digitukea tarvitsevalla olla oma digikumppani? Entä jos naapurustoissa toimisi ekorinkejä, joissa jaetaan tavaroita, taitoja ja arjen kekseliäitä ratkaisuja? Tai jos ikääntyvät olisivat nykyistä vahvemmin mukana kehittämässä palveluja ja asuinympäristöjä?

Nämä ovat esimerkkejä Miina Sillanpään Säätiön henkilöstön yhteisessä APESTE-toimintaympäristöanalyysissa syntyneistä ajatuksista. Henkilöstö tarkasteli pitkäikäistyvän yhteiskunnan mahdollisuuksia arvojen, päätöksenteon, talouden, yhteiskunnallisten muutosten, teknologian ja elinympäristön näkökulmista.

Lähtökohtana oli Säätiön visio Suomesta, jossa pitkä elämä on voimavara ja me kaikki voimme ikääntyä paremmin.


Digikumppaneita, tekoälyajokortteja ja ikääntyneitä palvelujen kehittäjiksi

Elämänviisauden siltoja voi pohtia myös luonnon äärellä.

Teknologian mahdollisuudet herättivät runsaasti käytännön ideoita. Digitukea tarvitseville voi tarjota digikumppanin kotiin, kirjastoissa lisätä ja kehittää edelleen seniori-infojen ja lainaamojen roolia sekä kansalaisille suunnitella digi- ja tekoälyajokortteja.

Sukupolvien vastavuoroinen oppiminen nähtiin erityisen kiinnostavana mahdollisuutena. Nuoret voivat auttaa ikääntyviä teknologiassa esimerkiksi digikumppaneina, kun taas ikääntyvät voivat jakaa nuorille kokemustaan palveluista ja yhteiskunnassa toimimisesta.

Henkilöstö ideoi myös ikääntyvien kehittäjäryhmiä, joissa ihmiset voivat suunnitella ja pilotoida uusia palveluja. Sukupolvien yhteisiä kohtaamispaikkoja voidaan huomioida jo kaupunkisuunnittelussa ja harrastustoiminnan ikärajoja purkaa.

Keskeinen havainto oli, ettei ikä määritä ihmisen kiinnostuksen kohteita tai tapaa osallistua. Pitkäikäistyvässä yhteiskunnassa jokaisella tulee olla mahdollisuus löytää itselleen merkityksellisiä yhteisöjä ja tehtäviä.


Naapurustojen ekoringit ja arjen koppakonstit käyttöön

Ekologinen kestävyys ja yhteisöllisyys yhdistyivät henkilöstön ideoissa kiinnostavalla tavalla.

Naapurustoihin voi syntyä ekorinkejä, joissa jaetaan tavaroita, osaamista ja arjen ratkaisuja. Ruokahävikkiä voidaan vähentää yhdessä ja eri sukupolvet voivat jakaa toisilleen vuosien varrella kertynyttä kekseliäisyyttä – niitä pieniä mutta toimivia koppakonsteja, Neuvokkaiden naisten -ryhmätoimintamallin innoittamana. Elämänkokemuksia ja viisauksia, joita ei löydy käyttöohjeista.

Kiertävät palvelubussit, esteettömät luontokokemukset ja lähipalvelut puolestaan tukevat aktiivista arkea. Asukkaat voivat osallistua nykyistä vahvemmin myös omien elinympäristöjensä kehittämiseen.

Henkilöstön pohdinnoissa korostui ajatus siitä, että pitkän elämän aikana kertynyt osaaminen ja elämänviisaus tulisi saada nykyistä paremmin yhteiseen käyttöön.

Kyse ei ole vain tiedon siirtämisestä vanhemmilta sukupolvilta nuoremmille. Eri-ikäiset ihmiset voivat oppia toisiltaan, haastaa totuttuja ajattelutapoja ja synnyttää yhdessä uusia ratkaisuja.

Tätä ajatusta Säätiö vie käytäntöön muun muassa alkavassa Elämänviisauden silta -toiminnassa. Vuoden 2027 kesällä 90 nuorta ja yhdeksän yli 65-vuotiasta mentoria kehittävät Mikkelissä, Pieksämäellä ja Savonlinnassa yhdessä yhteiskunnallisesti merkittäviä ratkaisuja, jotka ovat samalla kaupunkien strategisia tekoja. Ideaa yhteisestä oppimisesta ja uusista ratkaisuista toteutetaan myös muissa Säätiön toimenpiteissä ja hankkeissa.


Pitkäikäistyminen haastaa uudistamaan ajatteluamme

Säätiön henkilöstö on kerännyt ajatuksia ja inspiraatiota myös luonnossa.

Henkilöstön analyysi tukee Miina Sillanpään Säätiön strategiaa, jossa pitkäikäistyminen nähdään yhteiskunnallisena mahdollisuutena. Strategian painopisteitä ovat osallisuuden häiriöiden korjaaminen, kuntoutumisen vahvistaminen ja sosiaalisten innovaatioiden kehittäminen.

”Olemme tottuneet puhumaan ikääntymisestä ennen kaikkea palvelutarpeina, kustannuksina ja huoltosuhteena. Henkilöstömme ideat haastavat tämän ajattelun virkistävällä tavalla. Mitä jos kysyisimmekin paljon useammin, mitä pitkä elämä mahdollistaa? Millaisia uusia yhteisöjä, palveluja ja oppimisen tapoja voimme rakentaa, kun ihmisten kokemus ja elämänviisaus otetaan käyttöön?” pohtii Säätiön toimitusjohtaja Soile Kuitunen.

Henkilöstön ideat tarjoavat arvokkaan pohjan uusille kokeiluille, kumppanuuksille ja Säätiön kehittämistyölle.

Pitkäikäistyvän yhteiskunnan rakentamisessa olennaista on tunnistaa, mitä kaikkea ihmiset voivat pitkän elämänsä aikana antaa toisilleen, yhteisöille ja koko yhteiskunnalle.


Tutustu:‍