Jyri Juusti miettii blogissaan, miltä pitkäikäistyvä Suomi näyttää vuonna 2051? Tulevaisuutta pohtiva blogi kutsuu katsomaan ikääntymistä uusista näkökulmista.
Miina Sillanpään Säätiön blogin kirjoittajana on Jyri Juusti, eläkeläinen, senioriyrittäjä ja Wilhelmiina Palvelut Oy:n hallituksen nykyinen ja Miina Sillanpään Säätiön hallituksen entinen jäsen.
Tulevaisuuden ratkaisuja rakennetaan jo nyt. Yhteiskunnan muutoksissa ja teknologian kehittyessä on oleellista pitää mieli avoimena pohtiessa mahdollisuuksia ja kartoittaessa vaihtoehtoja hyvään ikääntymiseen ja arkeen.
Herään kesäiseen aamuun Helsingin Kalasatamassa 91-vuotiaana. Tilastollisesti todennäköisyys sille, että kaltaiseni tällä hetkellä 66-vuotias, liikkuva, normaalipainoinen ja tupakoimaton mies saavuttaa tämän iän, on noin kolmannes. Todennäköisyys siihen, että herään samaan kotiin vaimoni kanssa, on noin 15 %.
Asumme yhä asunnossa, johon muutimme vuonna 2025, mutta ympäröivä maailma on muuttunut. Merenpinnan nousuun, rankkasateisiin ja myrskyihin on varauduttu korotetuilla laitureilla, tulvapumppaamoilla ja älykkäillä sulkuporteilla. Suurin henkilökohtainen sääriskini on kuumuus. Hellejaksojen aikana kotimme viilentyy automaattisesti, ja kaupunki tarjoaa ikääntyneille myös viilennettyjä turvatiloja.
Kodin lattiasensorit ja älykkäät huonekalut seuraavat liikkumistamme ja havaitsevat kaatumiset, liikkumattomuuden sekä poikkeavat rutiinit. Älykoti huolehtii myös siitä, että kodinkoneet ja älylaitteet kytkeytyvät päälle tai pois liiketunnistuksen perusteella.
Pukeudun tavallisen näköisiin vaatteisiin, jotka ovat täynnä mikroteknologiaa. Älykuitupaita tai älylaastari mittaa jatkuvasti verenpainetta, verensokeria ja nesteytystilaa. Kengissäni on tasapainoa tukevat sensorit kaatumisen ehkäisemiseksi. Liikkumistani helpottaa kevyt, housujen alle kätkeytyvä eksoskeleton-polvituki. Käytössäni on myös älysormus ja sensorilasit.
91-vuotiaana kriittisin ravitsemusriski on lihaskato. Aamiaiseksi syönkin proteiinilla täydennettyä fermentoitua kaurapuuroa ja tekoälyavustajan suosittelemaa marjayhdistelmää, joka tasapainottaa verensokeriani ja tukee kognitiota. Älykäs kahvikone seuraa nestetasapainoani suhteessa uneen ja verenpaineeseen, ja tarvittava lääkitys on integroitu suoraan aamiaiseen. Ruoka- ja päivittäistavarat tilaamme puheohjattuna, ja autonominen robottikuljetus toimittaa ne taloyhtiön jakelulokerikkoon.
Aamukahvin aikana keittiön seinä muuttuu uutisnäkymäksi. Voin tarkastella maailman tapahtumia useista lähteistä rinnakkain ja pyytää lisätietoja keskustelemalla. Vaikka seuraan Ylen aamulähetystä kolmiulotteisena studiona olohuoneessa, viikonloppuisin kääntelen edelleen Helsingin Sanomien paperisivuja.
Kävelen esteettömällä rannalla ja keskityn kuntosalilla voimaan ja liikkuvuuteen. Kotona käytän tasapainomattoja ja virtuaalista liikuntaohjelmaa. Välillä suuntaan esteettömään yleiseen saunaan rentoutumaan ja tapaamaan ihmisiä; saunojien lämpötilaa sekä nestetasapainoa valvova teknologia on kehittynyttä. Toisinaan luen tai kuuntelen vuorovaikutteista äänikirjaa, jonka kanssa voin keskustella juonesta ja historiallisista taustoista.
.png)
Vanha elokuvaporukkamme kokoontuu yhä, vaikka tapaaminen tapahtuukin usein virtuaalisessa, laajennetun todellisuuden tilassa. Olutseurakin on edelleen tärkeä sosiaalisena yhteisönä. Käyn RSO:n konserteissa Musiikkitalossa hyödyntäen kuulon tukijärjestelmiä, tai seuraan niitä hybridimuodossa hologrammina suoraan olohuoneen matolta. Uteliaisuus on säilynyt: ihmettelen ilmiöitä kansainvälisissä verkkokeskusteluryhmissä ja kirjallisuuspiireissä.
Välillä lennän Espanjaan tapaamaan sukulaisia puhtaalla vedyllä toimivalla lentokoneella. Koko matkaketju kotiovelta Madridin hotelliin asti on helppo varata yhdellä liikkumissopimuksella. Työelämää seuraan perheenjäsenten kautta ja näen, miten siellä vaaditaan edelleen monipuolisuutta, kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa sekä jatkuvaa kriisinhallintavalmiutta.
Puoliso ja perhe ovat minulle tärkeitä, ja meitä on jo neljä sukupolvea. Osa perhe-elämästä tapahtuu digitaalisesti, eikä siinä enää tunnu olevan suurta eroa läsnäkohtaamisiin verrattuna. Monet ystävistäni eivät ole enää täällä, mutta uusiakin on löytynyt jaetun arjen ja yhteisten kiinnostuksen kohteiden kautta. Osallistumme virtuaalisiin tapahtumiin ja pidän ystäviini yhteyttä myös viesteillä ja videopuheluilla. Monet yksinasuvat tutut ovat rakentaneet uudenlaista perhe-elämää ”valittujen perheiden” kanssa.
Pitkän ja yhtäjaksoisen työhistorian ansiosta minulla on kohtuullinen eläke, josta olen nauttinut jo yli 25 vuotta. Taloudenhallinta ja laskujen maksu pyörivät biometrisen tunnistautumisen varassa taustalla. Pärjäämiseni ei ole perheen vastuulla. Perheenjäsenet auttavat kuitenkin asioiden hoidossa, lääkärikäyntien suunnittelussa ja suurissa päätöksissä silloin, kun toimintakyvyssäni tapahtuu muutoksia.
Jos toimintakyvystäni putoaa tulevaisuudessa iso siivu, vanhuuden turvaverkko rakentuu joustavista, inhimillisistä malleista, joissa hyödynnetään palveluseteleitä ja vakuutuksia. Minulla on oma palveluohjaaja, jonka kanssa arvioimme säännöllisesti tilannettani ja suunnittelemme sitä, millainen palvelusetelin avulla hankittu tuki ja mitkä omarahoitteiset palvelut auttavat minua asumaan mahdollisimman pitkään kodissani. Yhteiskunta tukee omarahoitteisten palvelujen hankintaa verojärjestelyin.
Kotihoito on keskeinen palvelumuoto. Perinteiset suoriteperusteiset ja tuntihinnoitellut palveluostot ovat jääneet historiaan, ja palvelujen hinnoittelu on sidottu asiakkaan toimintakyvyn säilymiseen ja kotona asumisen turvallisuuden paranemiseen. Järjestelmä mahdollistaa myös esimerkiksi kiertävän perhehoidon, henkilökohtaisen avun, yhteisöllisen senioriasumisen ja tarvittaessa pienessä yhteisössä tapahtuvan ympärivuorokautisen hoivan.
Mikäli syöpä ei vie, niin yli 90-vuotiaana kuolemani liittyy todennäköisesti hitaasti etenevään geriatriseen haurastumisoireyhtymään tai muistisairauteen. 2050-luvun Suomessa palliatiivinen hoito ja saattohoito ovat kuitenkin kehittyneet takaamaan hyvän viimeisen vaiheen: tehokkaan kivunlievityksen, rauhallisen ympäristön ja aidon läsnäolon. Koska olen tehnyt hoitotahdon ajoissa, läheisilläni on aikaa hyvästeihin ennen kuin matkani päättyy uurnahautaan tai muistolehtoon.
Tämä kuvaukseni on ehkä utopia siitä, miten saan vielä 91-vuotiaana olla elossa ja elää sellaista elämää kuin haluankin. Minun ja ikätovereideni kohdalla arjen turvallisuus ja mielekkyys riippuvat kuitenkin siitä, miten seuraavat viisi jännitettä ratkaistaan:
Kaikkiaan, kun omaa kolmatta ja neljättä ikää miettii, tuntuu siltä, että tarvitsen varmasti joskus teknologiaa ja palveluja pitämään minut pystyssä ja turvassa. Perhe, yhteisö sekä vapaus ja voima elää omannäköisesti tekevät elämästä elämisen arvoista.
Miina Sillanpään Säätiö on perustettu vuonna 1965 vaalimaan Miina Sillanpään arvokasta perintöä.
