Liian myöhäinen muistipalveluihin hakeutuminen ja muistidiagnoosin viivästyminen ovat yleisesti tunnettu ilmiö, joka lisää muistisairaan henkilön ja omaisten inhimillistä taakkaa sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia. Teema nousi toistuvasti esille myös Etelä-Savon Muistipalvelupolku -hankkeen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä muistisairaille henkilöille ja heidän omaisilleen suunnatussa alkukartoituksessa.
Ennaltaehkäisy on vaikuttava investointi: Elintavat aivoterveyden tukena
Aivoterveyden vaaliminen ja muistisairauksien tehokas ennaltaehkäisy on koko eliniän mittainen matka, eikä sitä tule jättää toteutettavaksi vain elämän ehtoopuolelle. European Interdisciplinary Council on Ageing (Veronese et al. 2026) korostaa tuoreissa suosituksissaan säännöllisen fyysisen aktiivisuuden ja oikeanlaisen ruokavalion ratkaisevaa roolia ikääntyneiden kognitiivisen toimintakyvyn ylläpitämisessä. Ohjeistus pohjautuu laajoihin FINGER- (Ngandu et al. 2015) ja POINTER-tutkimushankkeisiin (Baker et al. 2025).
Nämä aivoterveyttä varjelevat elintapainterventiot lisäävät yksilön elämänlaatua ja tarjoavat samalla huomattavan säästöpotentiaalin sosiaali- ja terveydenhuollolle. Kun riskitekijöihin puututaan ajoissa, muistisairauden puhkeamista voidaan siirtää vuosia eteenpäin, mikä vähentää raskaiden palveluiden tarvetta ja hillitsee sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuspaineita. Tämän vuoksi ennaltaehkäisy ja elintapaohjaus on nostettu keskeiseksi osaksi myös Etelä-Savon uutta muistipalvelupolkua.
Myöhäisen diagnoosin hinta: Kun ”katsotaan vielä” muuttuu kalliiksi
Muistisairauksien esiintyvyyden tiedetään kasvavan iän myötä, ollen 85 vuotta täyttäneiden ryhmässä yli 40 %. Muistisairauksien esiintyvyys ja uusien sairaustapausten ilmaantuvuus vaihtelee hyvinvointialueittain, ollen molemmilta osin Suomen ikääntyneimpänä kuntana tunnetussa Etelä-Savossa selvästi suomalaista keskiarvoa suurempaa. (Roitto et al. 2024). Lisähaastetta jo ennalta ongelmalliseen tilanteeseen tuo muistipalveluihin hakeutumisen lykkääminen ja muistisairausdiagnoosien viivästyminen; esimerkiksi Alzheimerin taudin osalta joka viides diagnosoiduista henkilöistä saa diagnoosin vasta taudin edettyä keskivaikeaan tai vaikeaan vaiheeseen (Alenius et al. 2022), kun taas Alzheimerin taudista aiheutuvat kustannukset kasvavat taudin vaikeusasteen mukana (Jetsonen et al. 2021).
Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että vaikka myös varhaisen vaiheen muistisairauksien toteaminen vaatii sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja, on se pitkällä aikavälillä kustannusvaikuttavaa erityisesti myöhäisemmän ympärivuorokautiseen hoitoon siirtymisen vuoksi (Banerjee & Wittenberg 2009; Getsios et al. 2012; Wimo et al. 2016). Varhaisen vaiheen diagnoosin saamisen tärkeyttä korostaa myös se, että muistisairausdiagnoosin saaneen henkilön sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat merkittävästi jo vuotta ennen varsinaisen muistidiagnoosin saamista (Lin et al. 2016).
Sosiaaliset kustannukset ja epävirallisen hoidon arvo
Etelä-Savon Muistipalvelupolku -hankkeessa luodaan alueelle yhtenäinen muistipalvelupolku, jonka tavoitteena on muistisairauksien varhaisempi toteaminen sekä muistisairaiden henkilöiden ja heidän omaisten tukeminen arjessa. Hankkeen lähtötilanteessa kerätty kyselyaineisto osoittaa, että omaisten antamalla epävirallisella hoidolla on muistisairauden osalta kaksijakoinen merkitys. Yhtäältä omaisten tarjoama tuki mahdollistaa arjessa pärjäämisen pitkään ja vähentää alkuvaiheessa sosiaali‑ ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta, mikä johtaa merkittäviin kustannussäästöihin. Edellä mainitun tyyppisen epävirallisen hoidon (informal care) kustannusvaikutuksia on tutkittu laajassa ruotsalaistutkimuksessa, jossa todettiin, että mikäli omaisten tekemä epävirallinen hoitotyö arvotettaisiin terveydenhuollon ammattilaisen tekemän vastaavan työn hinnalla, muistisairauksista johtuvat vuosittaiset sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset tuplaantuisivat (Wimo et al. 2016).
Toisaalta arjen vastuun kasautuminen omaisille voi viivästyttää muistivastaanotolle hakeutumista ja samalla lisätä omaisten kuormitusta. Kun pärjääminen perustuu pitkälti omaisten jaksamiseen ja joustamiseen, kasvaa ajan myötä riski omaisen uupumiselle. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa muistisairaus todetaan vasta sairauden edenneessä vaiheessa ja jossa myös omainen itse saattaa tarvita tukea. Epävirallinen hoiva tuottaa näin lyhyellä aikavälillä säästöjä, mutta pitkällä aikavälillä, ilman oikea-aikaista tukea, se voi lisätä sekä muistisairaan että omaisten tuen ja palveluiden tarvetta.
Diagnoosi toimii avaimena palveluihin
Varhainen muistisairausdiagnoosi toimii sekä “avaimena” erinäisiin palveluihin, että muistisairaan ihmisen oikeudellisen turvan ja itsemääräämisoikeuden takaajana. Ensinnäkin, diagnoosin myötä muistisairaalle henkilölle laadittava hoito-, kuntoutus- ja palvelusuunnitelma selkeyttää muistisairaan henkilön ja hänen omaisensa tilannetta välittömästi verrattuna tilanteeseen, jossa lisääntyvän oiretaakan kanssa jäädään oman onnensa nojaan. Lisäksi vasta lääkärin asettama diagnoosi ja sen pohjalta laaditut lausunnot oikeuttavat erinäisiin muistisairaalle ja hänen omaisilleen tärkeisiin tukiin (esimerkiksi lääkkeiden korvattavuus ja omaishoidon tuki), joiden lisäksi diagnoosi toimii virallisena osoituksena henkilön lisääntyneestä palveluntarpeesta esimerkiksi kotiin tuotavien palveluiden osalta. (Muistisairaudet, Käypä hoito -suositus.)
Toiseksi, lääketieteellisten ja hoidollisten etujen lisäksi varhaisella diagnoosilla on kriittinen merkitys muistisairaan henkilön juridisen turvan ja itsemääräämisoikeuden toteutumisen kannalta. Etenevän muistisairauden myötä muistisairaan henkilön kyky ymmärtää häntä itseään koskevien päätösten merkitykset ja seuraukset heikkenevät, jonka vuoksi on tärkeää, että muistisairasta henkilöä koskevat oikeudelliset asiakirjat, kuten esimerkiksi edunvalvontavaltuutus tai hoitotahto, kyetään tekemään silloin, kun muistisairas henkilö on vielä oikeustoimikelpoinen. Varhainen diagnoosi täten varmistaa, että tärkeät päätökset muistisairaan henkilön hoitoon, asumiseen ja talouteen liittyen tehdään hänen omien arvojensa ja toiveidensa mukaisesti.
Myös hankkeen alkukartoituksessa havaittiin, että virallisen muistidiagnoosin saaminen koetaan sekä muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä, että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa “käännekohtana”, jonka jälkeen muistisairaan henkilön tilanne selkeytyy huomattavasti.
Yhteenvetona voidaankin todeta, että kustannusvaikuttavuuden lisäksi muistisairauden oikea-aikainen diagnosointi lisää myös muistisairaan henkilön ja hänen lähipiirin turvallisuuden tunnetta ja mielenrauhaa.
Lue lisää Etelä-Savon Muistipalvelupolusta!
Uutisen ovat kirjoittaneet Henri Uotila, Anu Jansson, Jenni Uusitaival, Hanne Pyrhönen, Elisa Lajunen & Susanna Lempiäinen.
LÄHTEET
Alenius, M. et al., 2022. Cognitive performance at time of AD diagnosis: a clinically augmented register-based study. Frontiers in Psychology. DOI: 10.3389/fpsyg.2022.901945.
Baker, L. et al., 2025. Structured vs self-guided multidomain lifestyle interventions for global cognitive function: The US POINTER randomized clinical trial. Journal of the American Medical Association, 334(8). DOI: 10.1001/jama.2025.12923.
Banerjee, S. & Wittenberg, R. 2009. Clinical and cost effectiveness of services for early diagnosis and intervention in dementia. International Journal of Geriatric Psychiatry, 24(7). DOI: 10.1002/gps.2191.
Getsios, D. et al., 2021. An economic evaluation of early assessment for Alzheimer’s disease in the United Kingdom. Alzheimer’s & Dementia, 8(1). DOI: 10.1016/j.jalz.2010.07.001.
Jetsonen, V. et al., 2021. Total cost of care increases significantly from early to mild Alzheimer’s disease: 5-year ALSOVA follow-up. Age and Ageing, 50(6). DOI: 10.1093/ageing/afab144.
Lin, P-J. et al., 2016. Medicare expenditures of individuals with Alzheimer’s disease and related dementias or mild cognitive impairment before and after diagnosis. Journal of the American Geriatrics Society, 64(8). DOI: 10.1111/jgs.14227.
Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit -yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu 7.4.2026). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Ngandu, T. et al. 2015. A 2 year multidomain intervention of diet, exercise, cognitive training, and vascular risk monitoring versus control to prevent cognitive decline in at-risk elderly people (FINGER): a randomised controlled trial. The Lancet, 385(9984). DOI: 10.1016/S0140-6736(15)60461-5.
Roitto, H-M. et al., 2024. Diagnosoitujen muistisairauksien ilmaantuvuus ja esiintyvyys Suomessa vuosina 2016-2021. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim, 140(5). Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo18137. (Viitattu 5.4.2026)
Veronese, N. et al., 2026. Recommendations from the European interdisciplinary council on ageing on physical activity and diet for mental health conditions in older adults. Aging clinical and experimental research, 38(1). DOI: 10.1007/s40520-025-03315-x.
Wimo, A. et al., 2016. The societal costs of dementia in Sweden 2012 - relevance and methodological challenges in valuing informal care. Alzheimer’s Research & Therapy, 8(1). DOI: 10.1186/s13195-016-0215-9.
