Suomalaiset elävät entistä pidempään, mutta yhteiskuntamme, sen palvelut ja monet toiminnot ovat voimakkaasti eriytyneet iän mukaan. Koettu yksinäisyys on lisääntynyt erityisesti ikääntyneillä, nuorilla kuin vauvaperheiden vanhemmillakin. SuomiAreenan keskustelussa etsittiin uudenlaisia näkökulmia yksinäisyyden selättämiseksi ja omannäköisen elämän rakentamiseksi.
Miina Sillanpään Säätiön toimitusjohtaja Soile Kuitunen avasi ”Täytyykö täällä pärjätä omillaan?” -keskustelutilaisuuden. Yksinäisyys näkyy pienistä lapsista vanhuksiin saakka, mutta miten saisimme enemmän yhteyttä sukupolvien välille? Kuitunen kysyi Porin Puuvillassa paikan päällä olevalta yleisöltä: ”Kuinka moni pitää säännöllisesti yhteyttä eri sukupolven edustajiin?”. Enemmistö nosti kätensä ylös.
Miina Sillanpään Säätiön ja E2 Tutkimuksen tuottaman Sukupolvibarometrin mukaan ihmiset toivovat enemmän vuorovaikutusta ikäpolvien välille. Voimme oppia enemmän vanhemmilta sukupolvilta. Kuitunen kiteytti avauspuheensa ihmisten toiveeseen: ”Tunne siitä, että olen osallinen, iästä ja sukupolvesta riippumatta”.
Rohkeat ja itselle sopivat ratkaisut mahdollistivat lapsiperheen arjen
Kokemuspuheenvuoron tilaisuudessa piti Vihdissä asuva opettaja ja kahden lapsen äiti, Riika Lindholm. Eron jälkeen yksin asuminen ei houkutellut ja hän perusti oman, samanhenkisten yhteisön. Esikoinen syntyi yhteisöön, jossa oli aina apukäsiä ja tukea tarjolla. ”Pieniä asioita, jotka olivat tosi suuria”. Myöhemmin yhteisöön muutti toinenkin äiti, jonka kanssa sai jakaa vanhemmuutta, mikä oli todella arvokasta.
Myöhemmin Lindholm kaipasi takaisin maalle, pois kaupungista. Hänen vanhempansa asuivat Vihdissä hänen lapsuudenkodissaan. Lindholm päätti muuttaa lapsensa kanssa vanhempiensa taloon ja myös veljen perhe asui samassa pihapiirissä. Lastenhoitoapua sai vanhemmilta ja vuorostaan Lindholm pystyi itse auttamaan vanhempiaan. Perhe oli läheinen ja he viettivät paljon aikaa yhdessä.
Haave toisesta lapsesta eli, mutta Lindholm ei halunnut hankkia lasta yksin. Ajatus kumppanuusvanhemmuudesta kolahti. Hän löysi pariskunnan, jotka etsivät äitiä lapselleen. Arvomaailmat osuivat yksiin ja joulukuussa syntyi yhteinen lapsi. Lapsella on nyt kaksi äitiä ja yksi isä.
Lindholmin mielestä ei tarvitse pärjätä omillaan. ”En halua asua ja elää yksin, olen kaivannut ihmisiä ympärilleni”, Lindholm totesi. Yhteiskunta on joustavampi kuin aiemmin, eikä tarvitse sopeutua samaan malliin, vaan voi etsiä omannäköisiä ratkaisuja.
Erilaisia vaihtoehtoja yksinäisyyden vähentämiseen
Paneelikeskustelun moderaattorina toimi E2 Tutkimuksen toimitusjohtaja, Karina Jutila. Keskustelemassa olivat psykologi ja tietokirjailija Pirkko Lahti, poliittisen historian dosentti ja MustRead Median päätoimittaja Erkka Railo sekä Ammattiliitto Pron yhteiskuntasuhde- ja palvelujohtaja Maria Mäkynen.
Riika Lindholmin kokemuspuheenvuoro oli inspiroiva ja herätti ajatuksia panelisteissa. On merkityksellistä, kun voi elää määrätietoisesti omannäköistä elämää. ”Kannustan työn ja perheen yhteensovittamiseen ja isovanhempien avun hyödyntämiseen”, totesi Maria Mäkynen. Railon mukaan parin muodostaminen on hankalaa ja Lindholmin tarina on yksi esimerkki siitä, miten voi saada lapsen ja heimon. ”On erilaisia tapoja ratkaista elämänsä”, Railo selventää.
Erkka Railo näki, että yhteisöllisen asumisen suosio tulee kasvamaan. Se voi tarjota yhden ratkaisumallin yksinäisyyteen. Ei tarvitse takertua ajatukseen, että perhe tarjoaa tukea, vaan muitakin vaihtoehtoja voi miettiä avoimemmin. Pirkko Lahtea Riikan tilanne ilahdutti, sillä Riikan lasten ympärillä on paljon pysyviä ihmisiä.
Paneelin juontaja Karina Jutila kysyi, innostummeko saamaan lisää lapsia, jos lähellä on enemmän muita ihmisiä. ”Pysyvä tukiverkko lisää rohkeutta synnyttää useampia lapsia”, Lahti sanoi. Mäkynen mietti, voisiko perhevapaita jakaa myös isovanhempien kanssa. Sukupolvien yhteistyötä tarvitaan elämän murrosvaiheissa. ”Suurissa perheissä on vanhempia lapsia apuna, mutta yhteisöissä muutkin kasvattavat”, Lahti kertoi.
Työpaikoille sosiaalista liimaa ja hiljaisen tiedon arvostusta
Jutila johdatteli seuraavaan aiheeseen. Työttömyys on kasvanut ja työpaikan löytäminen on entistä vaikeampaa, erityisesti nuorille ja ikääntyneille työntekijöille sekä maahanmuuttajille. ”Voisiko sukupolvien yhteistyö tukea erilaisten ihmisten pärjäämistä työelämässä?”
Mäkysen mielestä maahan tulleet lapset saavat tukea, mutta vanhemmat eivät välttämättä. Työyhteisöt ovat parhaimmillaan sukupolvien yhteisöjä, joissa vuoro-opitaan. Etätyö tuo haasteita, ja nuoret kokevat yksinäisyyttä luontevien työyhteisöjen puuttuessa. Railo toi esiin, että työyhteisö on tärkeä jokaisen hyvinvoinnille, sillä töissä vietetään paljon aikaa. Etätyö helpottaa arjen yhteensovittamista, mutta se voi johtaa myös yksinäisyyden kokemiseen.
”Työpaikoilla täytyy olla sosiaalista liimaa”, Mäkynen korostaa – käytäväkeskusteluja, hulluja ideoita, merkityksellisyyttä. Työelämässä sosiaalinen kanssakäyminen lisää työn tuottavuutta. Esimerkiksi yhteistyön tekeminen ja kommunikaatiotaidot tukevat työn tuottavuutta. Vanhemmilla työntekijöillä on valtava määrä hiljaista tietoa, mitä ei voi siirtää kirjallisesti toisille työntekijöille.
Enemmän kohtaamisia sukupolvien välille
Paneelin vetäjänä toimiva Jutila muistuttaa Sukupolvibarometrista, jonka mukaan ihmiset kaipaavat vahvempaa vuorovaikutusta nuorempien ja ikääntyneiden välille. Panelisteilta kysyttiin, missä he haluaisivat nähdä nuorten ja ikääntyneiden yhteistyötä käytännössä.
Railo toi esiin, että koulut voisivat tarjota mahdollisuuksia ja kannustaa nuoria esimerkiksi vierailemaan ikääntyneiden luona. Lahti korostaisi isovanhempien, erityisesti isoäitien vahvaa roolia. ”Suurimmat elämänviisaudet ja syvimmät hetket olen viettänyt oman isoäitini kanssa ja ajattelen, että ne kannattelevat edelleen”, Mäkynen muisteli. Panelistit toivoivat enemmän kohtaamisia, ei eriytettyjä laitoksia tai palveluita. ”Meidän yhteiskuntaamme siiloutetaan, ei ole sukupolvien yli meneviä palveluita”, Lahti huomautti. Railon vanhemmilla lapsilla oli koulussa kouluvaareja ja koulumummeja luokissa, jotka auttoivat lapsia. Nuorimman lapsen koulussa toiminta lakkautettiin säästösyistä.
Panelistien yhteiskeskustelun lopputulema on se, ettei täällä tarvitse pärjätä omillaan. Pirkko Lahti haluaisi tutustua enemmän pari-kolmekymppisiin, sillä heiltä oppisi paljon uutta. Erkka Railo kuulisi mielellään itseään vanhemmilta, miten he ovat oman elämänsä kokeneet sekä suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kehittymisen. Myös nuorten kulttuurin ymmärtäminen kiinnostaa sekä miten he näkevät yhteiskunnan. Maria Mäkynen kertoi, että teini-ikäiset puuttuvat hänen elämästään, joten heidän ajatusmaailmansa kiinnostaisi.
Yhteisöllisyydessä ja auttamisessa on voimaa
Miina Sillanpään Säätiön hallituksen puheenjohtaja Riitta Särkelä nivoi tilaisuuden yhteen. Suomi on ikäsiiloutunut yhteiskunta, mutta tutkimuksistakin on välittänyt suuri halu rakentaa vuoropuhelua ihmisten välille. Yhteisöissä ja yhteisöllisyydessä on voimaa. Jokainen meistä voisi olla rakentamassa juuri itselleen sopivia yhteisöjä. ”Ylitetään raja-aitoja, joita meille helposti syntyy.”
Meillä on hyvin vahva yksin pärjäämisen eetos. ”Olisiko jo aika ravistella sitä?”, Särkelä kyseenalaisti. Emme pärjää ihmisinä yksin, sillä olemme sosiaalisia olentoja. Tarvitsemme toisiamme ja välillä muiden apua. On rohkeutta ja viisautta hakea näinä kovina aikoina apua, ei meidän tarvitse pärjätä yksin.
Tuki toisillemme on äärimmäisen tärkeää. Kun omat voimavarat eivät riitä, täytyy voida luottaa siihen, että saa apua. Meidän on viisasta huolehtia julkisista sosiaali- ja terveyspalveluista, että ne tukevat ja aina löytyy turva.
THL:n tutkimuksen mukaan vuonna 2018 suomalaisista 80 prosenttia suomalaisista aikuisista luotti terveyspalveluiden toimintaan, vuonna 2024 enää 54 prosenttia. Pärjäämiseen tarvitaan paitsi sosiaalista luottamusta toisiin ihmisiin myös luottamusta siihen, että julkiset palvelut ja hyvinvointiyhteiskunta kantavat, silloin kun ihminen niitä tarvitsee.
Järjestöt ovat äärimmäisen tärkeitä, erityisesti yhteisöjen ja arjen kohtaamispaikkojen rakentamisessa. ”Rakennetaan toivoa ja luottoa yhteiskuntaan, sen toivon rakentajina ovat toiset ihmiset”, Särkelä painotti. Jokaisen tulee voida luottaa siihen, että tarvittaessa apua saa.
Katso tallenne tilaisuudesta:
Taustatietoa
• Selvitys vauvaperheiden kokemasta yksinäisyydestä, Ensi- ja turvakotien liiton Miten Pärjäät -tutkimus
%20(1).png)
