Muistipalveluiden kehittämisessä on viime vuosina siirrytty diagnoosikeskeisyydestä kohti toimintatapa-ajattelua, jossa korostuvat aivoterveyden vahvistaminen ja varhaisten muistioireiden havaitseminen. Jatkossa yhä keskeisempää on tukea muistisairaan ikääntyvän ihmisen omaa toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta sekä vahvistaa läheisten merkitystä kuntoutumisen mahdollistajina. Näihin painopisteisiin keskitytään myös Etelä‑Savon hyvinvointialueella käynnistyneessä Muistipalvelupolku‑hankkeessa.
Voimaantunut toimijuus kuntoutumisen kivijalkana
Nykypäivänä ikääntyvien ihmisten kuntoutumisen kehittämistä lähestytään enenevissä määrin voimaantuneen toimijuuden (engl. empowered agency) kautta. Sillä tarkoitetaan ajattelutapaa tai toimintamallia, joka nostaa keskiöön diagnoosin tai sairauden sijasta yksilön eli ikääntyvän ihmisen. Ikääntyvä ihminen suuntaa elämäänsä tekemällä valintoja ja ratkaisuja sekä etsimällä vaihtoehtoja tietyssä ajassa ja paikassa, aina kulttuuriseen, historialliseen, yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen ympäristöön kiinnittyneenä. Toimijuus ei ole pysyvä ominaisuus, vaan tilannesidonnainen ja muovautuva prosessi, joka kehittyy elämänkulun mukana. Kuntoutumisen yhteydessä toimijuus rakentuu myös suhteissa toisiin ihmisiin, kuten puolisoon, läheisiin, vertaisiin ja ammattilaisiin sekä kietoutuu heidän toimijuuteensa. Siinä missä perinteinen, lääketieteellinen toimintamalli etsii usein vastausta kysymykseen “Mikä on vikana?”, on toimijuuden kannalta oleellisempaa hakea vastauksia kysymyksiin “Mikä sinulle on tärkeää juuri nyt?” ja “Mitä voimavaroja sinulla on käytössäsi tällä hetkellä?”.
Ikääntyminen voi tuoda mukanaan erilaisia elämäntilanteita, menetyksiä ja muutoksia, joihin sopeutuminen ja arjen uudelleen jäsentäminen ovat tärkeä osa hyvää ikääntymistä. Tutkimustiedon perusteella tiedetään, että toiminnan optimointi ja kompensointi, esimerkiksi itselle merkityksellisten asioiden tekeminen omassa tahdissa tai tarvittaessa toisten tuella, voivat tukea tätä sopeutumista ja vahvistaa kokemusta omasta pystyvyydestä. Tämän vuoksi kuntoutumista on tärkeää lähestyä voimavarakeskeisen mallin kautta elämänkulun jatkuvuudesta ammentaen. Se auttaa tunnistamaan ja hyödyntämään yksilön omia vahvuuksia ja mahdollisuuksia muutosten keskellä luoden tulevaisuuden toivoa.
Toimiva muistipalvelupolku edesauttaa muistisairaan henkilön toimijuutta
Siinä missä kuntoutuksessa on yleisesti siirrytty diagnoosikeskeisestä lähestymistavasta yksilöä korostavaan malliin, sama kehityssuunta on näkynyt myös muistipalveluissa ja -kuntoutuksessa. Kansallinen muistiohjelma vuosille 2012–2020 ohjasi jo lähes viisitoista vuotta sitten siirtymään muistisairauksien lääketieteellistä hoitoa painottavasta lähestymistavasta ennaltaehkäisevään ja yksilön kuntoutumista korostavaan toimintamalliin. Myöhemmin Kansallinen muistipalvelupolku -hanke vuosina 2021–2023 vahvisti entisestään muistisairauksien varhaisen toteamisen ja ennaltaehkäisyn painottamista.
Muistisairaan henkilön voimaantunut toimijuus ilmenee Kansallisen muistipalvelupolun toimenpiteissä erityisesti hänen omien toiveidensa, tarpeidensa, näkemystensä ja voimavarojensa huomioon ottamisena. Näitä seikkoja painotetaan muistipalvelupolun jokaisessa vaiheessa, elintapaohjauksesta ja ennaltaehkäisystä aina diagnoosin jälkeiseen hoitoon ja seurantaan. Voimaantuminen ei kuitenkaan ole jotakin, mikä voidaan antaa asiakkaalle, vaan prosessi, joka tapahtuu hänessä itsessään. Ammattilaisen tehtävänä on luoda olosuhteet, jotka mahdollistavat ja tukevat tämän prosessin toteutumista.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä esimerkiksi digipalveluihin. Kun palvelut siirtyvät yhä enenevissä määrin verkkoon, on välttämätöntä varmistaa, että digipalvelut ovat ikääntyville käyttäjille selkeitä ja riittävän sujuvia. Huonosti suunnitellut tai liian vaikeakäyttöiset digitaaliset muistipalvelut voivat heikentää muistisairaan henkilön mahdollisuuksia toimia omien tavoitteidensa mukaisesti, sillä ne kaventavat tilaa itsenäiselle toimijuudelle ja omien voimavarojen hyödyntämiselle. Muistisairauden kohdalla digipalveluiden käyttö siirtyy usein läheisten vastuulle, jolloin digipalveluiden tulisi tukea myös läheisten arkea, eikä lisätä omaisten taakkaa. Muistisairaan henkilön sekä läheisten kokema kuormitus kasvaa, mikäli digipalvelut ovat monimutkaisia tai hajanaisia.
Myös muistisairaan henkilön läheisten toimijuutta on vahvistettava
Muistisairaus ei kosketa ainoastaan yksilöä, vaan se vaikuttaa muistisairaan henkilön koko lähipiiriin muuttaen arjen dynamiikkaa ja perheen sisäisiä rooleja. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että myös muistisairaan henkilön läheisten toimintakyvystä ja jaksamisesta pidetään huolta muistipalvelupolun varrella. Muistipalveluiden tulee olla sujuvia ja saumattomia myös muistisairaan henkilön läheisille ja omaisille, jotta itsenäinen toimijuus säilytetään mahdollisimman hyvin. Usein juuri läheiset havaitsevat muutokset arjessa ennen ammattilaisia ja läheisten osaamista sekä havainnointia tulisikin hyödyntää kokonaisarvioinnissa laajemmin. Läheisten kokemusten ja havaintojen arvostaminen osana arviointia vahvistaa heidän toimijuuttaan ja lisää luottamusta palvelujärjestelmään, tukien samalla muistisairaan henkilön oikea-aikaista ohjautumista tutkimuksiin ja kuntouttaviin palveluihin.
Muistisairauden edetessä omaisten rooli kasvaa entisestään ja muistisairaat ikääntyneet muodostavatkin suuren omaishoidettavien ryhmän. Tällöin omaisten jaksaminen on suoraan yhteydessä esimerkiksi muistisairaan henkilön mahdollisuuksiin asua kotonaan. Omaishoitajat hyötyvät henkilökohtaisesta ohjauksesta, vertaistuesta ja kuntouttavista elementeistä omien voimavarojensa vahvistajina. Heidän voimavaransa eivät ole ehtymättömät, ja palvelupolun tulisikin kiinnittää huomiota myös niihin.
Läheisen hyvinvointi on kiinteä osa muistisairaan henkilön kuntoutumisen ekosysteemiä. Kun läheinen saa tukea jaksamiseensa, se heijastuu suoraan muistisairaan henkilön arkeen, toimintakykyyn ja mahdollisuuksiin elää omannäköistä elämää. Jos läheinen ei jaksa, eikä kykene huolehtimaan muistisairaasta omaisestaan, joudutaan siirtymään kalliimpien ja raskaampien palveluiden piiriin. On taloudellisesti ja ennen kaikkea inhimillisestä järkevää muistaa, että muistipalvelupolku on hyvin usein kahden ihmisen polku, jossa muistisairaan ihmisen lisäksi on tuettava hänen läheistään.
Etelä-Savon muistipalvelupolku-hanke
Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisa on käynnistänyt vuoden 2026 alussa Etelä-Savon muistipalvelupolku -hankkeen, jonka tavoitteena on vahvistaa muistisairauksien varhaista tunnistamista, selkeyttää palveluihin ohjautumista ja parantaa muistisairaiden sekä heidän läheistensä saamaa tukea koko maakunnan alueella. Hankkeessa avataan nykyisen palveluketjun solmukohtia ja kootaan hajanaiset käytännöt yhdeksi ihmislähtöiseksi ja sujuvaksi kokonaisuudeksi – Etelä-Savon muistipalvelupoluksi, joka tukee ikääntyneiden toimintakykyä ja mielekästä kotona asumista mahdollisimman pitkään. Etelä-Savon muistipalvelupolku perustuu kansalliseen muistipalvelupolku-malliin ja sitä kehitetään Etelä-Savon toimintaympäristöön sopivaksi yhteistyössä hyvinvointialueen, järjestöjen, kuntien, kokemusasiantuntijoiden sekä Eloisan vanhusneuvoston kanssa.
Faktaa hankkeesta
- Hankkeen nimi: Etelä-Savon muistipalvelupolku
- Toteutusaika: 1.1.2026–31.12.2027
- Hallinnoija: Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisa
- Osatoteuttajat: Miina Sillanpään Säätiö, Mikkelin seudun Muisti ry, Mikkelin seudun Omaishoitajat ja Läheiset ry
- Rahoitus:
- Hankkeen rahoitus ajalle 1.1.2026–31.12.2027 on yhteensä 258 035 euroa, josta valtionavustuksen osuus on 232 230 euroa.
- Hanketta rahoittaa Suomi liikkeelle -ohjelma osana terveyden edistämisen määrärahaa. Tavoitteena on vahvistaa terveyttä edistäviä toimintamalleja ja kääntää liikkuminen kasvuun kaikissa ikäryhmissä.
Kuntoututumisella tarkoitetaan tässä yhteydessä tavoitteellisesti etenevää, kuntoutujan ja asiantuntijoiden yhdessä suunnittelemaa saumatonta prosessia Muistipalvelupolulla, jonka tavoitteena on kuntoutujan eli muistisairaan ikääntyvän ja hänen läheisensä merkityksellinen ja hyvä arki Etelä-Savon hyvinvointialueella.
Kirjoittajat: Henri Uotila, Anu Jansson, Jenni Uusitaival, Hanne Pyrhönen, Elisa Lajunen & Susanna Lempiäinen.
Lähteet
Jansson, A., Granö, S., Janhunen, E. & Pikkarainen, A. Ikääntyneiden kuntoutuminen. Kirjassa: Autti-Rämö, I., Melkas, S., Rajavaara, M. & Salminen, A, toim. Kuntoutuminen. Helsinki, Duodecim, 2022.
Muistisairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Societas Gerontologica Fennican, Suomen Geriatrit -yhdistyksen, Suomen Neurologisen Yhdistyksen, Suomen Psykogeriatrisen Yhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2023 (viitattu 16.3.2026). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
Pennanen, M., Pulkkinen, P., Uusikoski, E., Kulmala, J. & Hammar, T, toim. Yhdessä muistisairaan henkilön parhaaksi - Kansallisen muistipalvelupolku -hankkeen loppuraportti. Raportti 13/2023. Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2022.
Pikkarainen A, 2020, Ikääntyneiden aikuisten toimijuus kuntoutuksessa. Väitöskirja, JYU Dissertations 262. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2020.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Kansallinen muistiohjelma 2012 - 2020: Tavoitteena muistiystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:10. Helsinki, Sosiaali- ja terveysministeriö, 2012.
