Pääkirjoitus: Suomi tarvitsee uuden sukupolvisopimuksen
Olen viime aikoina pysähtynyt usein yhden kysymyksen äärelle. Miksi puhumme Suomessa niin paljon ikääntyvästä yhteiskunnasta ja niin vähän pitkäikäistyvästä yhteiskunnasta?
Ero ei ole vain sanoissa. Professori Andrew Scott on kuvannut eroa osuvasti: ikääntyvä yhteiskunta katsoo ennen kaikkea väestön ikärakenteen muutosta, pitkäikäistyvä yhteiskunta puolestaan sitä, mitä mahdollisuuksia syntyy, kun ihmiset elävät pidempään.
Tämä näkökulman muutos on mielestäni juuri nyt tärkeä.
Pitkä elämä on yksi yhteiskuntamme suurista saavutuksista. Suomessa on enemmän osaamista, kokemusta ja elämänviisautta kuin koskaan aikaisemmin. Samalla nuoret rakentavat tulevaisuuttaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Entä jos emme tarkastelisikaan näitä kahtena erillisenä kysymyksenä, vaan yhtenä Suomen tulevaisuuden suurena mahdollisuutena?
Pitkäikäistyminen muuttaa väistämättä elämänkulkua. Se haastaa käsityksiämme siitä, minkä ikäisenä opitaan uutta, tehdään työtä, vaihdetaan suuntaa, kuntoudutaan tai osallistutaan yhteiskuntaan.
Samalla pitkäikäistyminen pakottaa katsomaan nykyistä vahvemmin ongelmien ennaltaehkäisyyn sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen. Yhteiskunta, jossa eletään pidempään, tarvitsee myös päätöksentekoa, joka ulottuu yli yksittäisten ikäryhmien ja vaalikausien.
Siksi ajattelen, että Suomi tarvitsee uuden sukupolvisopimuksen. Sillä en tarkoita sopimusta, jossa sukupolvet jakavat keskenään niukkuutta. Tarkoitan yhteistä lupausta siitä, että eri-ikäisten ihmisten voimavarat, osaaminen ja tulevaisuudenusko otetaan käyttöön. Nuorilla on tietoa ja näkökulmia, joita vanhemmilla sukupolvilla ei ole. Pitkän elämän eläneillä on kokemusta, verkostoja ja elämänviisautta, jota ei voi oppia oppikirjoista. Tarvitsemme molempia.
Miina Sillanpään Säätiössä haluamme rakentaa tätä ajatusta myös käytännössä. Käynnistämme vuonna 2027 Elämänviisauden sillan. Siinä nuoret ja kokeneet ihmiset ratkovat yhdessä kuntien ja yhteisöjen todellisia kysymyksiä. Samalla syntyy jotakin vielä yksittäisiä ratkaisuja arvokkaampaa, yhteyttä sukupolvien välille.
Pitkäikäistyvän Suomen ehkä tärkein kysymys ei lopulta olekaan, kuinka selviämme siitä, että elämme yhä pidempään.
Paljon kiinnostavampi kysymys on: Miten teemme pitkästä elämästä koko Suomen voimavaran?
Syksyisin terveisin,
Soile Kuitunen
toimitusjohtaja
