Neljänä heinäkuisena torstai-iltapäivänä Wilhelmiina Taavetin takka-aula Helsingin Pikku Huopalahdessa täyttyi puheensorinasta ja kahvikuppien kilinästä, kun Ikävoimaa-valmentajien kesäryhmä kokoontui pelaamaan ja unelmoimaan yhdessä. Pikku Huopalahden kesäryhmässä pysähdyttiin miettimään, millaista luovaa toimintaa alueen yli 75-vuotiaat toivovat arkeensa. Syksyn aikana Ikävoimaa-valmentajien ryhmätoiminta starttaa Pikku Huopalahden lisäksi myös Espoon Matinkylässä, Helsingin Kannelmäessä ja Kirkkonummella.
Ensimmäisellä ryhmäkerralla tutustuttiin kahvitellen ja pelaten Ajan aarrejahti -lautapeliä, jota sen tekijä Vanhustyön keskusliitto kuvaa kokemus- ja oppimismatkaksi elämän eri vuosikymmeniin. Tulevien unelmointityöpajojen tunnelmaan virittäydyttiin muun muassa keskustelemalla siitä, miltä kesä tuoksuu, mikä oli jokaisen lempiruoka 30-vuotiaana ja tehden koordinaatioharjoituksia.
Unelmatyöpajoissa mietittiin, mitä unelmat ovat, ja millaisia unelmia osallistujilla on, ja millaisia asioita he kaipaavat omaan elämään ja asuinympäristöön lisää. Viimeisellä ryhmäkerralla käytiin jälleen Ajan aarrejahtiin, reflektoitiin ryhmää, sekä mietittiin, oliko ideoita ja unelmia vielä jäänyt takataskuun.
Yhteisö on kohtaamisia ja naapuruutta
Yhteisöllisyys nousi ryhmässä ylivoimaisesti tärkeimmäksi teemaksi. Ryhmäläiset kuvasivat, miten koronapandemia aiheutti pysyviä muutoksia ihmisten väliseen kanssakäymiseen eikä naapureiden kanssa tutustuta enää samalla tavoin. Monet yhteisöllisyyttä ylläpitäneet ja lisänneet asiat tuntuvat unohtuneen pitkän sosiaalisen eristyksen jälkeen.
Ryhmäläiset toivoivat arkeen lisää mahdollisuuksia kohdata lähellä asuvia yhdessä tekemisen kautta. Heille keskustelu ja kuulumisten vaihto ovat tärkeä osa tutustumista, mutta tärkeämpää on päästä tekemään asioita, käyttämään omaa osaamista ja taitoja.
Toimintaideoita syntyi liikuntaan, kirjallisuuteen, lähiluontoon ja paikallishistoriaan liittyen; muun muassa kirjallisuus- tai lukupiiri sekä Pikku Huopalahden lähipuistoihin levittyvä paikalliskulttuuripolku olivat ryhmäläisten ideoita unelmien kulttuuritoiminnasta.
Uskaltaako vanhana unelmoida?
Unelma voi tuntua isolta sanalta, kun elämää on takana yli 80 vuotta. ”Eikö unelmointi kuulu nuoremmille?”, kysyi eräs ryhmäläinen.
Kun unelman korvaa toiveella, sitä voi olla helpompi lähestyä. Siitä tulee konkreettisempi. Unelmatyöpajoissa ryhmäläiset löysivät muun muassa asioita, joita ovat ennen tehneet, ja joita olisi mukava tehdä uudelleen. Keskusteltiin myös siitä, miten lapsena ja nuorena elämässä on ollut tärkeitä vapaa-ajan täyttäneitä kulttuuriharrastuksia, jotka työelämän myötä ovat jääneet elämästä pois. Olisiko niitä mahdollista vielä jatkaa, ja mitä se vaatisi?
”Nuorena unelma kasvaa pensasmaisesti ja vanhempana köynnöstäen. Viihtyy pienessä ruukussa, jaetaan usein.” Muun muassa näin unelmaa (Asparagus setaceus) kuvataan Marttojen verkkosivun Puutarha-osiossa, ja niinhän se on.
Lapset ja nuoret ovat täynnä unelmia. Osa unelmista on pieniä ja konkreettisia, osa suurempia. Suuremmat toteutuvat usein pikkuhiljaa. Vanhemmiten unelmat alkavat kietoutua yhteen muiden unelmien ja unelmoijien kanssa.
Yksin unelmia on aina vaikea saavuttaa. Mutta jos uskaltautuu unelmoimaan ääneen, voi yllättävän läheltäkin löytyä niitä, jotka jakavat saman unelman tai voivat muuten auttaa unelman todeksi tekemisessä. Joskus yhdessä unelmoimisen voi aloittaa vaikka kysymyksestä, miltä kesä tuoksuu.
Ikävoimaa-valmentajien kesäryhmän kesä tuoksui muun muassa lapsuudelta, heinältä, järvivedeltä ja suopursulta. Miltä sinun kesäsi tuoksuu? Entä, millaisia unelmia sinulla on?
Ikävoimaa-valmentajissa (2025–2027) yhdistyvät etsivä vanhustyö ja osallistujien arkiympäristöissä järjestettävä luova ryhmätoiminta. Yhdessä ikääntyneiden kanssa suunnitellaan Kukunorin innovoimaa GFP-mallia hyödyntäen luovan toiminnan ryhmiä, joita järjestetään osallistujien omassa asuinympäristössä. Pienryhmätoiminnan vertaisohjaajiksi valmennetaan ikääntyneitä ja nuoria aikuisia, jotka tahtovat jakaa omaa luovaa osaamistaan muille.
Ikävoimaa-valmentajat on Miina Sillanpään Säätiön, Y-säätiön ja Kukunorin yhteishanke, ja on osa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) Ikävoimaa-avustusohjelmaa, jota koordinoi Vanhustyön keskusliitto.
