Laaja-alainen sosiaalinen hyvinvointi haastaa meitä katsomaan kokonaiskuvaa, kirjoittaa sosiaalineuvos Riitta Särkelä blogissaan. Hyvinvointitalous tarjoaa välineitä tämän vision toteuttamiseen ja rohkeutta ohjata resursseja sinne, missä ne tuottavat eniten arvoa ihmisille ja yhteisöille.
Miina Sillanpään Säätiössä hyväksytyn strategian visiona on: ”Jotta me kaikki voimme ikääntyä paremmin”. Strategisina linjauksina se tarkoittaa monia asioita.
Ensinnäkin tavoitteena on, että ikääntyvien toimintakyky ja toimijuus vahvistuvat. Ikääntyneet, haavoittuvassa asemassa olevat mukaan lukien, pystyvät elämään omannäköistään ja merkityksellistä elämää. Tavoittelemme sitä, että ikääntyvien kuntoutumista ja toimintakykyä edistävät ja eri tahojen kanssa yhteistyössä kehittämämme toimintamallit sekä innovaatiot hyödynnetään yhteiskunnassa.
Edellä todetut eivät vielä riitä, vaan tavoitteena on, että ikääntyvien toimintakyvyn edistämisen mahdollisuudet huomioidaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja valmistelussa hyödyntäen Säätiöyhteisön asiantuntijuutta.
Kun tuota visiota pohdiskelee, ajatukseni kulkevat laaja-alaiseen sosiaaliseen hyvinvointiin ja hyvinvointitalouteen. Perinteisesti sosiaalinen hyvinvointi on yhdistetty yksilön sosiaalisiin suhteisiin, osallisuuden kokemukseen ja mahdollisuuteen elää merkityksellistä elämää. Sosiaalinen hyvinvointi on ymmärretty myös yksilön kokemukseksi elämänlaadusta, yhteisöllisyydestä ja turvasta. Nämä asiat kuuluvat tärkeinä tekijöinä sosiaaliseen hyvinvointiin, mutta sosiaalinen hyvinvointi ei ole vain yksilön kokemus ja yksilön asia.
Jotta voimme edetä tavoitteellisesti Säätiössä hyväksytyn vision suuntaan ”Jotta me kaikki voimme ikääntyä paremmin”, tarvitsemme pohjaksi myös laaja-alaista näkökulmaa sosiaaliseen hyvinvointiin.
Laaja-alainen näkökulma ulottaa katseensa yksilöstä yhteiskuntaan kokonaisuutena. Silloin katse kohdistuukin siihen, miten sosiaaliset rakenteet, palvelut, yhteisöt ja politiikkatoimet vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin. Laaja ymmärrys sosiaalisesta hyvinvoinnista tunnistaa tärkeinä osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja turvallisten yhteisöjen merkityksen.
Jokaiselle kuuluu mahdollisuus osallistua päätöksentekoon, tulla kuulluksi ja kokea kuuluvansa yhteiskuntaan arvokkaana ihmisenä. Hyvinvointi ei kuitenkaan jakaudu Suomessa tasaisesti ja epätasa-arvo näyttää valitettavasti edelleen lisääntyvän. Laaja-alainen sosiaalisen hyvinvoinnin tarkastelu tunnistaa rakenteelliset esteet, kuten köyhyyden, syrjinnän ja eriarvoisuuden.
Kun haluamme varmistaa yhteiskunnassamme sen, että jokaisella on todella mahdollisuus ikääntyä paremmin ja elää omannäköistään elämää, siihen tarvitaan mielestäni ajattelutapojen muutosta. Hyvinvointitalous antaa siihen laaja-alaisen sosiaalisen hyvinvoinnin kumppaniksi toisen hyvän teoreettisen kehikon.
Hyvinvointitaloudessa ajatuksena on, että talouspolitiikan tavoitteena on hyvinvoinnin lisääminen, ei vain bruttokansantuotteen kasvattaminen. Satsauksia ihmisten hyvinvointiin ei tarkastella vain kuluerinä, vaan investointeina kestävään tulevaisuuteen. Näitä investointeja ohjataan ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn, koulutukseen, terveyteen ja sosiaalipalveluihin, koska ne tuottavat pitkällä aikavälillä taloudellista ja inhimillistä arvoa. Taustalla on myös ajatus, ettei ole kestävää taloudellista kasvua ilman hyvinvoivia ihmisiä ja ympäristön kestävyyttä.
Yhdistämällä ajatus laaja-alaisesta sosiaalisesta hyvinvoinnista sekä hyvinvointitaloudesta, syntyy kokonaisvaltainen lähestymistapa yhteiskunnan kehittämiseen.
Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että investoimalla ikääntyvien hyvinvointiin, ehkäistään tulevaisuuden kustannuksia ja vahvistetaan yhteiskunnan inhimillistä pääomaa. Samalla tunnustetaan, että hyvinvointi rakentuu monialaisessa yhteistyössä. Ihmisiin panostaminen, mukaan lukien ikääntyvät, on tulevaisuuden sijoitus.
Sosiaalinen kestävyys on yhtä tärkeää kuin ekologinen ja taloudellinen kestävyys. Ilman sosiaalista vakautta yhteiskunta ei pysy koossa. Tässä ajassa meillä on siihen liittyen paljon erilaisia riskejä. Yhteiskunnan kiinteyden rakentamisessa järjestöillä ja säätiöillä on tärkeää rooli ja tehtävä.
Laaja-alainen sosiaalinen hyvinvointi haastaa meitä myös katsomaan kokonaiskuvaa, ei vain yksittäisiä ongelmia tai sektoreita. Hyvinvointitalous tarjoaa välineitä tämän vision toteuttamiseen ja rohkeutta ohjata resursseja sinne, missä ne tuottavat eniten arvoa ihmisille ja yhteisöille.
Hyvinvointi on toki yksilön oikeus, mutta se on mitä suurimmassa määrin koko yhteiskunnan kantava voima luottamuksen rinnalla.
Riitta Särkelä
YTT, sosiaalineuvos
Miina Sillanpään Säätiön hallituksen puheenjohtaja
Miina Sillanpään Säätiö on perustettu vuonna 1965 vaalimaan Miina Sillanpään arvokasta perintöä.
