Ikääntyvien kehitysvammaisten henkilöiden tarpeisiin keskittyvän uuden Ikääntymisvalmennuksen hankekoordinaattori Sirpa Granö kirjoittaa blogissaan kehitysvammaisten ihmisten eliniän pidentymisestä. Yhä useampi elää vanhuuden vaihetta ja myös vammaispalveluissa ollaan uuden tilanteen edessä.
Kehitysvammaisten ihmisten elinikä on pidentynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti, joten yhä useampi heistä elää myös vanhuuden vaihetta. Uudessa tilanteessa vanhuuden vaiheen tukea ei ole vielä systemaattisesti suunniteltu kehitysvammapalveluissa, samalla tavoin kuin nuoruuden ja aikuisuuden elämänvaiheissa.
Kehitysvammaisten ihmisten kokemuksia ikääntymisestä on tutkittu vähän. Ruotsissa tutkimuksiin osallistuneet henkilöt ovat kuvanneet ikääntymistä konkreettisina fyysisinä muutoksina, kuten väsyneisyytenä, hidastumisena sekä lääkkeiden, avun ja apuvälineiden tarpeen lisääntymisenä. Toimintakyvyn heikkenemistä pidetään merkkinä vanhuudesta. Eräs tutkimukseen osallistunut henkilö totesi: ”En ole vanha, koska pystyn tekemään vielä asioita.”
Mielikuvat vanhuuden vaiheesta voivat muodostua pitkälti siitä, mitä omien iäkkäiden sukulaisten elämässä on tapahtunut. Nämä kokemukset voivat ohjata ajatuksia hyvin eri suuntiin, kuten esimerkiksi siihen, että vanhuuteen kuuluu muistin menettäminen, jalan amputoiminen tai ompeluseurassa käyminen. Myönteisenä mielikuvana ikääntymiseen liittyen Kåhlinin ja kumppaneiden (2015) tutkimuksessa nousi esiin muuttuminen samanlaiseksi vanhaksi ihmiseksi kuin muutkin lukulaseineen ja harmaantuvine hiuksineen. Ajatuksen taustalla voi nähdä kehitysvammaisten ihmisten erityisen elämänkulun ja toiveen joukkoon kuulumisesta.
Vaikka lapsena olisi leikitty naapurin kanssa samalla hiekkalaatikolla, aikuisuuden vaiheessa kehitysvammaisten ihmisten elämänkulku poikkeaa tavanomaisesta. Vain harvat heistä ovat olleet palkkatyössä tai perustaneet oman perheen, mikä näkyy vanhuuden vaiheessa pienempinä taloudellisina ja sosiaalisina resursseina. Vaikka vanhuuden vaiheessa koetaan samoja ikääntymismuutoksia ja kansantauteja kuin muutkin, ovat kehitysvammaisten henkilöiden mahdollisuudet pitää yllä omaa terveyttään ja toimintakykyään riippuvaisia useiden ammattihenkilöiden ja läheisten tuesta sekä palvelujärjestelmän linjauksista.
Työ- ja päivätoiminnan palvelussa käyminen päättyy keskimäärin 65 vuoden iässä. Muutostilanne näyttäytyy lähtölaukauksena vanhuuden eläkeläisyyteen ja voi herättää huolta ja hämmennystä. Erityisesti huolet korostuvat, ellei ikääntyvä henkilö itse voi olla suunnittelemassa siirtymävaihettaan ja tehdä sen suhteen omia valintoja. Jos hänellä ei ole tiedossa, miten elämä tulee muuttumaan, tilanne näyttäytyy ymmärrettävästi enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Toivotaan työ- ja päivätoiminnan jatkumista, koska pelätään yksinäisyyttä ja tekemisen puutetta. Eräs tuntemani henkilö kiteytti huolensa: “Ei ole mitään tekemistä sitten.”
Joskus kehitysvammainen henkilö itse haluaisi jäädä pois työ- tai päivätoiminnasta, mutta asumisyhteisön ohjaajia ajatus muutoksesta huolestuttaa. Muutosta toivova henkilö saattaa odottaa kotiin jäämistä ja valinnanvapautta päivittäisissä tekemisissä. Ohjaajat pohtivat, pystyvätkö he olemaan riittävästi tukena uudessa elämänvaiheessa. Onko henkilöllä riittävästi tekemistä ja sosiaalisia kontakteja? Heikkeneekö toimintakyky ja kapeneeko elinpiiri ennen aikojaan? Mitkä ovat ne paikat kodin ulkopuolella, missä henkilö voi alkaa käymään ja kenen kanssa? Huoli on realistinen sekä kertoo siitä, kuinka keskeisiä hyvän vanhuuden tekijöitä mielekäs tekeminen ja merkitykselliset ihmissuhteet ovat meille kaikille.
Miina Sillanpään Säätiössä käynnistetään tänä keväänä ikääntymisvalmennusta kehitysvammaisille henkilöille ja heidän ohjaajilleen. Toimintamalli pohjautuu aiempaan Keko-hyvinvointivalmennukseen, jota on järjestetty STEA:n mahdollistamana jo 25 vuoden ajan.
Ikääntymisvalmennusta toteutetaan pienryhmissä ja se on suunnattu erityisesti siirtymävaiheissa oleville ikääntyville kehitysvammaisille henkilöille. Osallistujien kanssa valmennukseen osallistuvat asumisyhteisön tai työ/päivätoiminnan ohjaajat saavat omaa koulutusta gerontologisen osaamisen syventämiseksi, sillä heidän tukensa ja toimintamallinsa osallistujien elämänkulun muutosvaiheessa on keskeistä.
Ikääntymisvalmennus koostuu kahdesta lähijaksosta, joiden välissä osallistujat etenevät tavoitteitaan kohti ohjaajiensa tukemana. Valmennuksessa pohditaan yhdessä ikääntymiseen liittyviä muutoksia ja keinoja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Osallistujia myös tuetaan tekemään omia hyvinvointitavoitteita sekä vanhuuden vaiheen suunnittelua. Tavoitteiden toteutumista arvioidaan jatkovalmennuksessa ja vuoden kuluttua seurantakyselyllä.
Ikääntymisvalmennustoiminnan osalta olemme uuden äärellä. Toimintaa kehitetään yhdessä osallistujien kanssa ja heidän tarpeisiinsa vastaten. Valmennuksen sisällön suunnittelussa hyödynnetään kansainvälistä tutkimustietoa, Kehitysvammaliiton asiantuntijuutta sekä mm. Kehitysvammatuki 57:n ja Tukena-säätiön kehittämishankkeissa tuotettuja materiaaleja.
Ikääntymisvalmennus käynnistyy kaikille avoimella Mikä ikä? -webinaarilla 28.4. klo 15–16 – Tervetuloa mukaan!
Kirjoittaja on Miina Sillanpään Säätiön Ikääntymisvalmennuksen koordinaattori Sirpa Granö. Tämä kirjoitus on avaus Hyvä ikääntyminen -verkoston blogisarjaan. Verkosto on avoin kehitysvammaisten ihmisten hyvää ikääntymistä edistäville tahoille.
Lähteet
Holmgren, M., & Ahlström, G. (2024).Good life in old age: Qualitative interviews about ageing with olderadults with mild intellectual disability, prior to an educational intervention.Journal of Intellectual Disabilities, 28(4), 1118–1136. https://doi.org/10.1177/17446295231213689
Kåhlin,I., Kjellberg, A., Nord, C., & Hagberg, J.-E. (2015). Lived experiences ofageing and later life in older people with intellectual disabilities. Ageingand society; Ageing and Society, 35(3), 602–628. https://doi.org/10.1017/S0144686X13000949
Newberry,G., Martin, C., & Robbins, L. (2015). How do people with learningdisabilities experience and make sense of the ageing process? British Journal of Learning Disabilities, 43(4), 285–292. https://doi.org/10.1111/bld.12149
Miina Sillanpään Säätiö on perustettu vuonna 1965 vaalimaan Miina Sillanpään arvokasta perintöä.
