Pidempi elämä, vahvempi Suomi - pitkäikäistyvä yhteiskunta voi olla Suomen suurin mahdollisuus
Miina Sillanpään Säätiön toimitusjohtaja Soile Kuitunen näkee blogissaan pitkäikäistyvän Suomen mahdollisuutena ja voimavarana, ei pelkästään haasteena.
Hanke on määräaikainen kehittämisprosessi, jonka tavoitteena on synnyttää uutta toimintaa, tuotteita tai palveluita. Tavoitteiden, suunnitelmien ja aikataulujen taakse kätkeytyy kuitenkin jotain enemmän. Hanke on kuin hyvä matka.

Hanke on määräaikainen kehittämisprosessi, jonka tavoitteena on synnyttää uutta toimintaa, tuotteita tai palveluita. Tavoitteiden, suunnitelmien ja aikataulujen taakse kätkeytyy kuitenkin jotain enemmän. Hanke on kuin hyvä matka.
Hankkeilla on keskeinen rooli palveluiden ja toimintojen kehittämisessä. Hanketyössä tarkastellaan kriittisesti nykyisyyttä ja luodaan kokeillen uutta. Hankkeen voisikin nähdä ikään kuin tutkimusmatkana ilmiöön, jota vasta opetellaan ymmärtämään. Matkan lähtöpisteenä on tarve tehdä jotain toisin, esimerkiksi löytää tutusta arjen ympäristöstä ennennäkemättömiä puolia tai lähteä rohkeasti kohti uutta ja tuntematonta.

Matkan lähestymiseen liittyy erilaisia tunteita. Pitkään odotettu hetki on vihdoin käsillä, mutta pakkaaminen ja muut valmistelut voivat saada stressitasot nousemaan. Myös hankkeen alkuvaiheessa on usein läsnä monenlaisia tunnetiloja: innostusta ja uteliaisuutta, mutta myös esimerkiksi jännitystä ja epävarmuutta. Kaikki ne kuuluvat asiaan. Tärkeintä on kuunnella, mitä tunteet kertovat, ja käyttää niitä polttoaineena matkan edetessä.
Hankesuunnitelma toimii matkantekijän karttana ja auttaa asettamaan suunnan kohti tavoitteita sekä määränpäätä. Matkalle mahtuu sivupolkuja, ja välillä voi olla syytä palata jopa taaksepäin. Hanketyölle onkin ominaista, että lopullinen reitti muotoutuu vasta matkaa tehdessä. Reittivalintaan vaikuttavat hankkeen parissa työskentelevät ihmiset – ja ennen kaikkea ne, joille palveluita tai toimintaa suunnitellaan.
Matkaa on mukavampi taittaa hyvässä seurassa, yhteisen näkemyksen jakavien matkakumppaneiden kanssa. Sama pätee hanketyöhön. Hankkeita tehdään tiiviissä yhteistyössä paikallisten ja valtakunnallisten toimijoiden kanssa. Tärkeitä ovat muun muassa hyvinvointialueet, kunnat, järjestöt ja seurakunnat.
Jokaisella matkaseurueen jäsenellä on omat vahvuutensa: yksi lukee kompassia, toinen tuntee maaston, kolmas pitää suunnan ratin takaa. Yhdessä myös huomataan helpommin niin edessä olevat kuopat kuin tarve rakentaa kokonaan uusi tie.

Hanketyö etenee etapilta toiselle, vaihtelevaan tahtiin. Välillä viivähdetään yhdessä kohteessa pidempään, ja välillä taas matka etenee myötätuulessa ripeästi eteenpäin. Matkan varrelle osuu myös väistämättä käänteitä ja yllätyksiä. Ne harvoin muuttavat suuntaa kokonaan, mutta saattavat ohjata kiertotielle, joka lopulta tekee koko matkasta vielä antoisamman. Jokainen hidastetöyssy tarjoaa mahdollisuuden oppia, ja monista reppuun kerätyistä kokemuksista on hyötyä myös tulevilla matkoilla.
Hankkeessa työskentely edellyttää kykyä sietää keskeneräisyyttä ja sopeutua muutoksiin. Ennen kaikkea se vaatii halua nähdä muutos mahdollisuutena jollekin uudelle. Karttana toimivaa suunnitelmaa on myös osattava ja uskallettava päivittää säännöllisesti, jos valittu reitti ei tunnu vievän perille asti.
Lopulta oikea asenne ratkaisee, eikä innostuksen merkitystä voi korostaa liikaa: Muita on vaikea kannustaa eteenpäin, jos oma askel ei nouse.
Hankematkan edetessä myös hanketyöntekijä saa mahdollisuuden uudistua ja kehittää osaamistaan. Hankkeen vaiheesta riippuen työntekijä voi päästä kokeilemaan taitojaan esimerkiksi markkinoinnissa, graafisessa suunnittelussa, ryhmänohjauksessa tai tapahtumien järjestämisessä. Monipuolisuudessaan hanketyö tarjoaa loistavan alustan oppia ja kehittyä sekä löytää jopa täysin uusia puolia itsestään.
Hanketyö palkitsee myös henkisesti. Sen parissa saa kokea onnistumisia ja aitoa merkityksellisyyttä. Jokainen kohtaaminen, kehitysehdotus ja vilpitön kiitos kertoo matkan edistymisestä ja auttaa jatkamaan eteenpäin.

Hanketyöntekijän kannalta parhaita ovat hetket, joissa huomaa toisen ihmisen oivaltaneen jotain tärkeää ja löytäneen keinon itse vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Hankkeen kautta mahdollistuneen palvelun tai toiminnan myötä voi esimerkiksi löytyä uusi harrastus, elinikäinen ystävä tai rohkeus ottaa seuraava askel kohti hyvää. Tällaiset matkamuistot piristävät pitkään ja kannustavat lähtemään liikkeelle myös tulevaisuudessa.
Kiitollisuus valtaa mielen erityisesti hankkeen loppuvaiheessa, kun tehty työ alkaa kantaa hedelmää ja tulokset voi nähdä omin silmin. Matka, joka alkoi ideasta, on muuttunut suunnitelmaksi ja lopulta todellisuudeksi.
Perillä ollessaan huomaa, ettei tärkeintä ollutkaan määränpää – vaan kuljettu matka.
Kirjoittaja on SenioriKamu-hankkeen hankepäällikkö Jenni Karvonen.
SenioriKamu (2023–2026) on Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementin yhteishanke, joka tähtää kotona asuvien ikääntyneiden yksinäisyyden ja turvattomuuden lievittämiseen sekä osallisuuden vahvistamiseen. Hanketta tukee sosiaali- ja terveysministeriö.