”Minä ajattelen, että meissä kaikissa ihmisissä, myös vanhoissa ihmisissä, on liekki. Meissä on voimavaroja ja voimaa, jota se liekki ilmentää. Siitä (liekistä) minä ajattelin maalata.” Näin puki sanoiksi ajatuksensa Ajankudelma-teoksen iäkäs taiteilija Mikkelissä.
”Minä ajattelen, että meissä kaikissa ihmisissä, myös vanhoissa ihmisissä, on liekki. Meissä on voimavaroja ja voimaa, jota se liekki ilmentää. Siitä (liekistä) minä ajattelin maalata.” Näin puki sanoiksi ajatuksensa Ajankudelma-teoksen iäkäs taiteilija Mikkelissä.
Ihmisellä on koko elämän ajan tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi suhteessa muihin ihmisiin ja ilmaista itseään. Tarve ei katoa ikääntymisen myötä, vaan voi jopa vahvistua. Silti monet iäkkäät kertovat kokemuksesta, jossa heidät asetetaan sivuun ja lokeroidaan ikänsä perusteella. He itse kutsuvat tätä “vanhuslokeroon” joutumiseksi. Osallistumisen astetta ja tapoja säätelevässä lokerossa iäkkäät ihmiset kokevat olevansa katsojia tai kokijoita, vaikka voisivat olla toimijoita. Esimerkiksi erilaisissa kulttuuriesityksissä on tärkeää välttää asetelmia, joissa iäkkäät nähdään vain katsojan roolissa. Tällainen rajaus voi tahtomattaan kaventaa heidän aktiivista toimijuuttaan kulttuurissa.
Miksi ihmeessä ajattelemmekin, että iäkäs ihminen ei haluaisi tai pystyisi toimimaan itse kulttuurin kentällä? Siitäkin huolimatta, että huokailemme ihaillen, miten ikä on tuonut upeaa kokemusta ja karismaa Seela Sellan ja Eino Grönin kaltaisille upeille kulttuuri-ikoneille, ja televisiossa Unohtumattomat – Muistikuoron matka saa meidät liikuttumaan. Oikeus kulttuuritoimijuuteen ei pitäisi olla harvojen mahdollisuus, vaan sen tulisi kuulua kaikille iästä ja elämäntilanteesta huolimatta. Se on olennainen ihmisoikeus.
Erinomainen esimerkki kaikille yhteisestä vahvasta iäkkäiden ihmisten kulttuuritoimijuudesta on mikkeliläinen muraali Ajankudelma, jonka taiteilijat Heidi Huovinen ja Vilma Leinonen mahdollistivat syksyllä 2025. Toteutus sai vauhtia Miina Sillanpään Säätiön järjestämästä Miina Sillanpään jalanjäljissä -innovaatiokilpailusta, jossa työ palkittiin 5000 eurolla. Ajatus Ajankudelmasta syntyi Puolassa muraalin äärellä: seinällä hymyili iäkäs nainen postikortti kädessään, ja teksti kehotti: “Lähetä mummolle postikortti”. Ikäihmisten tarinoista toteutettavaa muraalia ryhtyi ennakkoluulottomasti suunnittelemaan ryhmä iäkkäitä ihmisiä, jotka työstivät taiteilijakaksikon kanssa omia ideoitaan. Monelle maalauskokemus oli uusi, ja myös fasilitoijat Heidi ja Vilma oppivat paljon iäkkäiden ihmisten kokemuksista prosessin aikana. Ajankudelman yhteisissä työpajoissa opeteltiin ikäihmisille uusia katutaidetekniikoita, kuten spraymaalaamista, ennen teoksen toteuttamista Mikkelin toriparkkiin. Eräs maalaaja totesi: “En olisi ikinä kokeillut tätä yksin”, ihastellessaan sapluunalla spraymaalattua lintua.
Kun iäkkäät ihmiset itse suunnittelevat heille suunnattua kulttuuritoimintaa, vahvistaa koko prosessi – toiminnan ideoinnista sen toteutukseen – heidän arjen osallisuuttaan. Samalla toiminnasta tulee henkilökohtaisempaa ja kokemus toiminnan omistajuudesta vahvistuu. Tämä vapauttaa myös iäkkäiden nimeämästä “vanhuslokerosta”, kuten Mikkelin Setlementin saama asiakaspalaute osoittaa: “Tajusin, että minun ei tarvitse toimia kuten ikääntyvän oletetaan toimivan.” Osallisuus ei ole pelkkää osallistumista – se on mahdollisuus vaikuttaa ja tulla nähdyksi yksilönä. Kun tämä toteutuu, ikä ei enää määritä toimintaa, vaan ihminen itse.
Juuri yllä oleva ihmisyyden arvostus on lähtökohtana Ikävoimaa-valmentajat -hankkeessa, jossa toteutetaan iäkkäiden ihmisten itsensä ideoimia ja suunnittelemia luovan toiminnan pienryhmiä. Ajatuksena on, että ryhmät vahvistavat osallistujien arjen voimavaroja, kokemusta osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä sekä vähentävät yksinäisyyden kokemuksia. Ryhmän aiheena voi olla mikä tahansa osallistujia kiinnostava aihe ruoanlaitosta improvisaatioteatteriin tai maalauksesta luontoliikuntaan. Hankkeen työntekijöiden tehtävänä on tukea ryhmän osallistujia ja vertaisohjaajia toiminnan suunnittelussa ja käytännön järjestelyissä. Kun vertaisuus rakentuu yhteisen tekemisen ympärille, osallistuminen on mahdollista, vaikka toimintakyvyssä olisi rajoitteita; se mitä ei itse osaa tai pysty tehdä, voi tehdä yhdessä muiden kanssa. Tärkeintä on yrittää ja muistaa, että muut auttavat.
Luova tekeminen voi toimia arjen merkityksellisyyttä vahvistavana voimavarana tai olla tärkeä osa omaa toipumista erilaisissa elämän muutostilanteissa. Piirtäminen tai kirjoittaminen voi tarjota mahdollisuuden tehdä omia kokemuksia näkyväksi ja käsitellä myös vaikeita asioita. Vaikeassa elämäntilanteessa voi tuntua helpottavalta, että on paikka, johon voi kokoontua yhdessä muiden kanssa tekemisen äärelle ilman, että yhdessä olo perustuu pelkkään keskusteluun. Voi olla vaikeaa kertoa yhä uudelleen kuulumisia, jos ei ole mitään uutta tai hyvää kerrottavaa. Käsillä tekeminen ja mielikuvituksen käyttäminen voivat tuoda arkeen toivotun tauon raskaiden asioiden käsittelystä.
Liekki palaa meissä kaikissa – toisissa kytemällä, toisissa roihuten. Työntekijöinä voimme vahvistaa liekkiä tarjoamalla turvallisen tilan, jossa iäkkäiden on mahdollista ideoida ja suunnitella toimintaa sekä toteuttaa luovuutta eri muodoissa omien voimavarojensa mukaisesti. Kun liekki vahvistuu, siitä tulee näkyvämpi myös ulospäin – ja parhaimmillaan se puhkeaa roihuksi, joka sytyttää mukanaan ympärillä kytevät liekit kirkkaampaan paloon. Tärkeintä on, että liekki saa happea ympärilleen eikä sitä vangita kuvun alle tai survota ”vanhuslokeroon”.
Kirjoittajat:
Emmaleena Niemi, hankepäällikkö, Miina Sillanpään Säätiö
Anu Jansson, ohjelmajohtaja, Miina Sillanpään Säätiö
Marju Kiiski, toiminnanjohtaja, Mikkelin Setlementti
Heidi Huovinen, taiteen maisteri, muotoilija, Ajankudelma – ikäihmisten tarinoista taidetta
Vilma Leinonen, taiteilija, taidekasvattaja, Ajankudelma – ikäihmisten tarinoista taidetta
Eeva Roilas, projektipäällikkö, Miina Sillanpään Säätiö
Miina Sillanpään Säätiö on perustettu vuonna 1965 vaalimaan Miina Sillanpään arvokasta perintöä.
.jpg)
