Ohjelmajohtaja Anu Jansson ja kehitysjohtaja Jari Pirhonen aloittivat Miina Sillanpään Säätiössä 1.3.2025. He tuovat mukanaan laajaa kokemusta ja näkemystä, jotka vahvistavat Säätiön strategian tuloksellisuutta, kehittämistä ja näkyväksi tekemistä. Tutustu Anun ja Jarin ajatuksiin vanhuudesta, vanhoista ihmisistä ja ikäviisaasta Suomesta.
Säätiön ohjelmajohtajana aloittanut Anu Jansson kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan työskennellä Miina Sillanpään Säätiössä. ”Työni keskeiset teemat eli ikääntyvien sosiaalinen toimintakyky, toimijuus, kuntoutuminen ja osallisuus merkitsevät minulle paljon. Niiden edistäminen yhdessä mukavien kollegoiden ja asiantuntijoiden sekä arvostettujen yhteistyökumppaneiden kanssa on työni tärkein punainen lanka”, Jansson kuvailee. Toimintaterapeutiksi, gerontologiksi ja filosofian tohtoriksi kouluttautunut Jansson on työskennellyt useissa eri tehtävissä järjestösektorilla, tutkijana Helsingin yliopistossa ja toimintaterapeuttina ikääntyneiden kuntoutuksen parissa. ”Kaikissa työtehtävissäni tärkeää on ollut se, että tutkittu tieto ja ikääntyneiden ihmisten arki ja toiveet yhdistyvät”.
Jansson näkee myös Miina Sillanpään jalanjäljissä kulkemisen luontevana, ja ehkä jopa aivan välttämättömänäkin tämän hetken Suomessa. ”On noloa, että 2000-luvun yhteiskunnassa edelleen monessa paikassa mietitään, voivatko vanhimmat kansalaiset tehdä sitä ja tätä. Eiköhän tästä syrjivästä ajattelutavasta ole syytä päästä eroon. Sen eteen tulen tekemään töitä. Päättäväisin ottein”.
TKIO-alueen uusi kehitysjohtaja Jari Pirhonen jakaa Janssonin näkemyksen Miina Sillanpään Säätiön arvokkaan perinnön vaalimisesta ja sen jatkuvasta ajankohtaisuudesta. ”Sata vuotta on siitä, kun Miina Sillanpää sisällissodan jälkeen teki kaikkensa pitääkseen sosiaalisesti heikommassa olevien ihmisten asian kaikkien yhteisenä asiana. Samaa työtä tarvitaan tänään tuloerojen kasvaessa ja köyhyyden kolkutellessa yhä useammalle suomalaisovelle” Pirhonen toteaa.
Viimeisen 12 vuoden ajan Pirhonen on tutkinut ikääntymistä ja hoivaa Tampereen ja Helsingin yliopistoissa. Tutkijan katse on ollut suunnattuna nimenomaisesti vanhojen ihmisten tilanteeseen Suomessa, mutta uusi työ on jo avaamassa uutta näkökulmaa. ”Jo ensimmäiset viikot Säätiössä ovat avanneet minulle uutta näkökulmaa TKIO-toiminnan kehitystyön pohjaksi. Vanhojen ihmisten tilannetta ei voi parantaa irrallaan kaiken ikäisten tilanteesta. Sillanpääläinen solidaarisuusvaade ei tänä päivänä kulje niinkään poliittisten värien välillä vaan ennen kaikkea sukupolvien ja ikäpolvien suunnassa ja molempiin suuntiin. Olen todella innoissani sukupolvisolidaarisuuden ja sosiaalisesti kestävän Suomen edistämisestä uudessa työssäni” Pirhonen jatkaa.
Survosenahteelta ponnistaa pitkälle
Kuinka Säätiön uudet kehittäjät sitten pitävät huolta omien akkujensa lataamisesta? Janssonilla mm. perhe, ystävät, koira ja aikainen aamun vesijuoksu tuovat hyvää tasapainoa työn tekemiseen. Ronja-koira vierailee usein myös Miina Sillanpään Säätiöllä, jossa sille löytyy paljon rapsuttajia. Myös Pirhosella on kotona ’karvakaveri’ eli 8-vuotias Kaapo-kissa. Kissan palvelulta jäävä aika kuluukin sitten kuntosalilla ja sauvakävelyillä sekä jääkiekkoa katsellen ja Netflixin loputonta tarjontaa tutkien.
Mutta se on tärkeä vielä tuoda esille, että Miina Sillanpään Säätiön kehittäminen Janssonin ja Pirhosen toimesta ponnistaa niinkin kummallisesta osoitteesta kuin Jyväskylästä, Jyskän Survosenahteelta. Molemmat ovat nimittäin viettäneet, eri ikäisinä ja toisiaan lainkaan tuntematta, lapsuus- ja nuoruusvuotensa kyseisellä kadulla. Survosenahdetta muistellessa molemmat ovat nostaneet esille yhden arvokkaan teeman, jota hyvän ikääntymisen etsiminen paljolti tarvitsee: oman ikääntymisensä ymmärtämisen ja hyväksymisen. ”Se, että aivan äsken olit lapsi, kertoo siitä, että aivan kohta olet vanha – jos hyvin käy. Sitä ymmärrystä me molemmat haluamme jakaa ja vahvistaa”, Jansson ja Pirhonen yhteisesti toteavat.
.jpg)
