Kunto kohenee Kekoillen!

Miina Sillanpään Säätiössä on Kekoiltu eli tehty kehitysvammaisten henkilöiden elämäntapavalmennusta jo vuodesta 2005 lähtien. Eri puolella Suomea on pidetty jo 104 ryhmää, joissa 830 kehitysvammaista ihmistä on saanut vinkkejä mm. liikuntaan, ravintoon, nukkumiseen ja hygieniaan liittyen.

Valmennukset toteutetaan osallistujien omilla kotipaikkakunnilla. Osallistujien palaute on ollut kiittävää – on opittu uusia asioita, saatu uusia harrastuksia ja hauskaakin on ollut. Tässä artikkelissa pureudumme Keko-valmennuksen tuloksellisuusnäkökohtiin, sillä kaikkein oleellisinta on, että tehty toiminta on myös vaikuttavaa.

Onnistumme yhdessä!

Kehitysvammaisten henkilöiden motivointi toimintaan voi joskus olla luovaa työtä, mutta perusmotivaatio tulee samoista asioista kuin kaikilla muillakin ryhmässä elintaparemonttia tekevillä: hyvät ja kannustavat ohjaajat, hyvä ryhmähenki ja halu parantaa omaa terveyttä. Tavoitteiden saavuttamisessa auttaa kaikki konkreettinen seurattava, esimerkiksi askelmäärän mittaaminen askelmittarilla ja lukujen kirjaaminen omaan kalenteriin.

Myös välietapit ovat tärkeitä - aina kun on tietty määrä askeleita, saa tarran ja tietyllä tarramäärällä saadaan sovittu palkinto, päästään vaikkapa Saimaan risteilylle. ”Joskus motivoinnin keinot ja tavat tulevat ohjaajien kehittäminä ’palkkoina’, joskus kyse on täysin omasta tahdosta parantaa omaa terveyttään. Painon pudottajia on ollut useampi omalla Keko-matkallani ja vaikka suoranaista painon pudotusta ei ikinä laiteta tavoitteeksi, on se monien hyvien valintojen tulos’, kertoo hankepäällikkö Sina Tuominen.

”Motivoinnin haasteitakin on matkaan mahtunut. Toisinaan motivointiin tarvitaan paljonkin tukea lähipiiriltä, paikallisilta ohjaajilta ja meiltä Miina Sillanpään Säätiön työntekijöiltä. Silloin koetetaan aina jutellen keksiä eri keinoja, jolla voisi osallistujan sitouttaa toimintaan. Jos yksin lenkkeily tuntuu haastavalta, löytyisikö jotain erityisryhmien liikuntaharrastusta? Onko avustajaa käytössä, jonka kanssa voisi liikkua? Voisiko vanhempien kanssa käydä kerran päivässä koiralenkillä ja jos se onnistuu joka päivä viikon ajan, pääsee uimareissulle?”, jatkaa Tuominen.

Pienet muutokset arjessa auttavat kohti tavoitetta

Yksin asuville koetetaan usein keksiä rutiineja, jotka itsessään ohjaavat terveellisempiin elintapoihin: kävellään työtoimintaan pidempää reittiä, kävellään ruokaostoksille kahdesti viikossa (ja vain toisella kerroista voi ostaa herkkuja) tai neuvotaan helppoja ja terveellisiä vaihtoehtoja perinteiselle salaatille. Aina ei tarvitse tehdä varsinaista salaattia, vaan riittää jos ostaa esimerkiksi pikkutomaatteja ja -porkkanoita, joita popsii ruuan ohessa. Ideana on keksiä mahdollisimman yksinkertaisia ja vaivattomia muutoksia, joita on helppo ja mielekäs toteuttaa. Meillä kaikilla olisikin varmasti Keko-valmennuksesta opittavaa!

Tuomisen mukaan ohjaukseen reagoidaan ryhmissä hyvin vaihtelevasti: ”Osa ottaa mielellään ohjausta vastaan, kun taas osa pitää esimerkiksi ruokailua ja siitä puhumista hyvinkin henkilökohtaisena ja vaikeana asiana. Joskus joku jopa vähän hermostuu, mutta aina ollaan tilanteista selvitty”. Puheeksiottamisen taito ja ammattimainen Keko-valmentajien ohjaus toimivat tässäkin asiassa kannustaen ja rohkaisten!

Liikunnan lisääminen onnistuu helposti

Keko-valmennuksessa käydään läpi monenlaisia terveyteen liittyviä teemoja, kuten liikunta, ravitsemus, hygienia, mielen tasapaino ja lepo. Tähänastisen kokemuksen mukaan liikunta on useimmiten osallistujien suosikkiteema. Liikuntaa on helppo lisätä, se on usein mielekästä kaikille ja siitä on monenlaisia toteutustapoja. Osallistujat pitävät ulkoilusta ja aktiivisesta tekemisestä, ja käytännön toteutus edellyttää, että hoitajilla ja ohjaajilla olisi aikaa ja liikkumista saataisiin arjessa tarpeeksi priorisoitua. Frisbeegolf on havaittu mielekkääksi, samoin kuntosali sekä pihapelit. Harvoin tarvitsee patistaa kekoilijoita liikkeelle.

Liikunnassa myös toiminnan vaikuttavuuden seuraaminen on selkeintä. ”On ollut ryhmiä, joissa kaikilla kävelytestin tulokset ovat parantuneet. Toinen usein koheneva asia on tasapaino, jonka tärkeyttä painotamme jokaiselle ryhmälle”, Tuominen toteaa.

Tasapainon merkitys korostui äskettäin toteutetussa ensimmäisessä ikääntyneiden kehitysvammaisten ryhmässä, jossa osallistujien tasapaino oli huomattavasti keskivertoa heikompi. ”Korostimme tasapainon tärkeyttä ja sen roolia murtumien ennaltaehkäisyssä. Kerroimme keinoja, joilla tasapainoa parantaa ja harjoittelimme niitä itsekin, esimerkiksi fysioterapeutin kuminauhajumpan avulla sekä kävelemällä epätasaisessa maastossa. Tuloksista tietenkin kuuluu vasta seurantajaksolla. Tasapainon paranemisen lisäksi toivon erityisesti liikuntakyvyn ylläpysymistä, joka ei sekään enää ikääntyneellä kehitysvammaisella ole itsestäänselvyys”, Tuominen summaa.

Tulokset kertovat edistymisestä

Koska eri asioita voi mitata vaihtelevasti, on esimerkiksi paikallisilta ohjaajilta ja läheisiltä saatu palaute tärkeää. Kekoilu tapahtuu aina kahdessa osassa: ensin on tiivis nelipäiväinen interventiojakso ja noin 4 kuukauden päästä kaksipäiväinen seurantajakso. Paikallisilta ohjaajilta ja läheisiltä saadaan seurantajaksolla tietoa esimerkiksi toteutuneista ruokailumuutoksista tai vaikkapa hygieniaoppien muuttumisesta arkiseksi toiminnaksi.

Vuosien 2023–2024 toteutuneiden ryhmien tulosten ja seurantojen perusteella kohennusta tapahtui usealla eri osa-alueella. Ruoan terveellisyyden pohdinta ruokaa ottaessa kasvoi valmennuksen ansiosta noin 13,5 %. Herkkujen syömistä vähensi valmennuksen ansiosta noin 12,5 % osallistujista. Säännöllistä kestävyysliikuntaa lisäsi noin 12 %. Lisäksi onnistumisena voi nostaa esille myös kekoilijoiden suunhygienian hoidon paranemisen. Alun lähtötilanteessa 2. kertaa päivässä hampaansa pesi 60,5 % ja seurantajaksolla vastaava tulos oli 75,7 % osallistujista. Myös peseytymisessä tapahtui isompi positiivinen muutos, kun lähes päivittäin tai päivittäin peseytyi 47,4 % ja seurantajaksolla 62,2 %.

Jotta me kaikki voimme ikääntyä paremmin

Kekoilu on kansanterveyttä parantavaa toimintaa, jolle ei Suomessa ole vastinetta. Kehitysvammaisille annetaan terveysneuvontaa ylipäätään vähän enää koulun jälkeen. Lievästi ja keskivaikeasti kehitysvammaiset ovat alttiita lihavuuteen ja ylipainoon johtuen matalasta aktiivisuustasosta ja liiallisesta syömisestä. (https://verneri.net/yleis/ylipaino-ja-lihavuus)

Kekon avulla on pystytty vaikuttamaan kehitysvammaisten omiin valintoihin, mutta myös läheisiin, ohjaajiin ja ympäristön arkea muovaaviin valintoihin. Suorien terveyshyötyjen lisäksi kekovalmennus lisää kehitysvammaisten osallisuutta, yhteisöllisyyden kokemuksia ja vertaistukea.

”On tärkeä tukea kehitysvammaisten sosiaalista yhteenkuuluvuutta, sillä he saattavat jäädä vähän kaikessa helposti ulkopuolelle. Keko-valmennus antaa vertaistukea myös omaisille ja läheisten illassa pyrimme keksimään apukeinoja myös kotiin. Valmennuksessa opitut taidot kuten hyvien valintojen tekeminen, liikunnan ilo ja arjen rytmittäminen siirtyvät usein osallistujien arkeen. Kun mukana on laaja kirjo läheisiä ja ohjaajia, on oppien juurruttaminen ympäristöön mahdollista”, Tuominen kertoo.

Keko-valmennuksen tarjoaminen on aina myös tasa-arvoteko. Keko-valmennusjaksot edistävät yhdenvertaisuutta mahdollistamalla kehitysvammaisille yhtäläisiä oikeuksia terveyteen, liikuntaan ja hyvinvointiin. Keko-valmennus toteuttaa konkreettisesti myös YK:n vammaissopimuksen ja suomalaisen lainsäädännön tavoitteita inkluusiosta ja tasa-arvosta. Siksi on erinomaisen tärkeää, että toiminnalla on pysyvä Stean myöntämä AK-avustus.

Lue lisää yli 20 vuotta toteuttamastamme Keko-valmennuksesta nettisivuiltamme. Keko-valmennus on työikäisille kehitysvammaisille henkilöille ja heidän ohjaajilleen suunnattu pienryhmässä tapahtuva elintapavalmennus. Se tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä omaan terveyteen liittyvien tärkeiden teemojen äärelle ja tehdä yhdessä pieniä muutoksia kohti aktiivisempaa ja terveellisempää arkea. Vuosittain valmennukseen osallistuu viisi ryhmää omilla paikkakunnillaan.