Osallisuus tarkoittaa tunnetta siitä, että voi vaikuttaa omaan elämään ja itselle merkityksellisiin asioihin. Se ei kuitenkaan ole ulkopuolelta määritetty ominaisuus tai palveluiden kautta toteutettava tavoite. Se on osa meidän jokaisen arkea.
”Osallisuus on sitä, että ihminen voi vaikuttaa elämäänsä ja hänelle tärkeisiin asioihin. Osallisuus on myös sitä, että ihminen on yhteydessä toisiin ihmisiin ja saa muilta arvostusta ja kiitosta.” (THL, 2023)
Osallisuutta on olla mukana oman elämän päätöksissä. Osallisuuden kokemus kytkeytyy vahvasti esimerkiksi terveyteen ja hyvinvointiin. Se voi tarkoittaa valintaa kaurapuuron ja leivän välillä tai päätöstä lähteä harrastukseen. Tai olla lähtemättä. Aina ei jaksa tai halua, eikä tarvitsekaan. Myös tekemättä jättäminen voi olla tietoinen valinta ja ilmentää osallisuutta. Osallisuus edellyttääkin taitoa kuunnella itseään ja arvostaa kuulemaansa.
Arvot valintoja suuntaamassa
Osallisuus ja sitä ilmentävät valinnat kumpuavat henkilökohtaisista arvoista. Arvot vastaavat kysymyksiin, kuten ”Mitkä asiat ovat minulle tärkeitä?” tai ”Miten haluan elää ja toteuttaa itseäni?”. Omien arvojen mukainen toiminta lisää tutkitusti koettua hyvinvointia. Sama pätee osallisuuteen. Se, että kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä, lisää itseluottamusta ja uskoa tulevaisuuteen. Nämä puolestaan rohkaisevat toimimaan.
Tekemämme asiat ovat erilaisten taitojen ja motiivien kokonaisuus. Esimerkiksi syöminen on yhdistelmä motorisia ja muita kykyjä, fysiologista pakkoa, vaihtoehtoja sekä tavoitteiden ja tunteiden ohjaamia valintoja. Kun osaaminen, kyvyt, esteet, mahdollisuudet, halut ja tunteet ovat tasapainossa, on lopputuloksena hallinnan tunne ja tyytyväisyys. Näistä tekijöistä voidaan puhua arkisemmin voimavaroina.
Osallisuus syntyy yhdessä
Jotta osallisuuden kokemus voi muuttua teoiksi (toimijuudeksi), tarvitsee ihminen kykyjen ja motivaation lisäksi riittävästi aikaa ja tilaa tehdä itsensä näköisiä päätöksiä. Osallisuus onkin myös ympäristön ja vuorovaikutuksen tulosta, ja kiireetön kohtaaminen sen vahvistamisen perusta. Vain tuntemalla aidosti toisen voi tukea hänen sisimmästään nousevia tarpeita.
Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementin SenioriKamu-hankkeessa (2023–2026) tuettiin yksin kotona asuvien ikääntyneiden osallisuutta vapaaehtoisten avulla. Ikääntyneiden osallisuuden vahvistuminen ilmeni uskalluksena sanoittaa omia toiveita ja lisääntyneinä mahdollisuuksina osallistua kodin ulkopuoliseen toimintaan. Vapaaehtoisen tuella ikääntyneet muun muassa aloittivat uusia harrastuksia sekä kävivät kulttuuritapahtumissa ja vaateostoksilla. Siis elivät oman näköistään elämää.
Osallisuus syntyy itsetuntemuksesta ja vahvistuu yhdessä muiden kanssa. Se ei ole ääripäitä tai valmiiseen muottiin mahtumista. Se on yksilöllisyyden kunnioittamista ja sen mahdollistamista, että jokainen meistä saa olla oman elämänsä päähenkilö.
Lähteet:
• THL. 2023. Osallisuuden edistäjän opas.
• Schwartz, S. & Sortheix, F. 2018. Values and Subjective Well-Being. Handbook of Well-Being.
• Jyrkämä, J. 2022. Vanheneminen ja arjen toimijuus. Gerontologia.
Kirjoittaja on SenioriKamu-hankkeen hankepäällikkö, terveystieteiden maisteri Jenni Karvonen.
