Miina Sillanpään Säätiön ja Harjulan Setlementin yhteishanke SenioriKamu (2023–2026) on ratkonut ansiokkaasti yksinäisyyden ja osallisuuden haasteita yhdistämällä ikääntyneitä ja vapaaehtoisia kamupareiksi jo lähes kolmen vuoden ajan. Hanketta ovat luotsanneet Helsingissä Säätiön hankepäällikkö Jenni Karvonen ja Lahdessa Harjulan Setlementin hankekoordinaattori Johanna Kautonen-Abass. He summaavat hankkeen kokemuksia.
Mitkä kokemukset SenioriKamu-toiminnassa ovat olleet hyviä ja toimivia?
SenioriKamu-toiminnassa on panostettu sekä ikääntyneiden että vapaaehtoisten kattaviin alkuhaastatteluihin. Molemmat osapuolet tavataan henkilökohtaisesti ennen yhdistämistä ja ikääntyneet haastatellaan heidän kotonaan. Alkutapaamiset lisäävät osallistujien luottamusta toimintaan ja helpottavat mukaan lähtemistä.
Kamuparien yhdistämisessä auttaa, mitä enemmän tietää ikääntyneen ja vapaaehtoisen taustoista ja kiinnostuksen kohteista. Perusteellisella pohjatyöllä ja ihmistuntemuksella on saatettu alkuun todellisia ystävyyssuhteita.
"Olemme olleet mukana kamuparien ensimmäisessä tapaamisessa. Ensitapaamisiin osallistuminen on koettu tärkeäksi, ja tutun henkilön mukanaolo on auttanut monia sujuvan yhteistyön alkuun. Kamuparien voi myös olla helpompi sitoutua toimintaan, kun he tietävät, että tukea on saatavilla," kertoo Johanna.
"SenioriKamu-toimintaan mukaan lähteminen koetaan helpoksi ja kamupareilla on ns. vapaat kädet toimia heille annetuissa raameissa. Tämä lisää motivaatiota. Kamuparina toimiminen on joustavaa ja iloista toimintaa," täydentää Jenni.
Mitkä asiat eivät ole toimineet tai menneet suunnitellusti?
Vapaaehtoisia ei ole aina helppo löytää, näin kertovat muutkin vapaaehtoiskentällä toimivat tahot. Heille on kova tarve – mutta heillä on myös kiireinen elämä, jossa on paljon muutakin, mikä kilpailee ajankäytöstä.
"On käyty keskustelua siitä, pitäisikö vapaaehtoisuutta brändätä uudelleen. Vapaaehtoistoiminnasta pitäisi luoda selkeämpi, luotettavampi ja monipuolisempi kuva. Voisi myös tuoda enemmän esille, mitä hyötyä toiminnasta on myös vapaaehtoiselle itselleen, ja mitä he siitä saavat," pohtii Jenni.
Erilaiset kiireet ovat haastaneet myös kamuparien tapaamisten suunnittelussa ja aikatauluttamisessa. Siirtelyä ja peruutuksia tapahtuu, varsinkin talvella. Hauraan kohderyhmän kanssa toimiessa terveydentilaan liittyviä muutoksia tulee ja ne on huomioitava. Erityisesti talviaikaan teiden liukkaus ja arastelu julkisella liikenteellä liikkumisessa tuovat omat haasteensa ulos lähtemiseen. Samoin ikääntyneen jaksamisen ja voimavarojen huomioiminen on tärkeää – viikkoon ei välttämättä mahdu monta erilaista asiaa.
"Ikääntyneiden ja vapaaehtoisten yhteisten toivetapahtumien järjestäminen on osoittautunut aikataulutuksen ja liikkumisen takia yllättävän haastavaksi järjestää. Ikääntyneet eivät välttämättä halua liikkua ulkona iltaisin esimerkiksi heikentyneen näön takia, kun taas vapaaehtoisilla on enemmän aikaa kohtaamisille juuri silloin," kertoo Johanna.
Toivetapahtumissa on kuitenkin käynyt aktiivinen joukko väkeä. Yhdessä on muun muassa pidetty tanssit, käyty yhteiskävelyllä ja vierailtu museossa.
"Erilaiset haasteet kertovat kahdenkeskisen kamuparitoiminnan tärkeydestä, sillä kaikki eivät halua lähteä ryhmätoimintaan tai isompiin joukkoihin," summaa Jenni.
Mikä toiminnassa on yllättänyt?
Hanketyöntekijät on yllättänyt myönteisesti se, miten paljon vapaaehtoisetkin saavat toimintaan osallistumisesta. Hankkeen aikana on todistettu syvien ystävyyksien syntymistä, ja toiminta on rikastuttanut vapaaehtoistenkin elämää. Vapaaehtoistoiminta ei ole ”pelkkää” toisen ihmisen auttamista, vaan antaa myös itselle paljon.
Lisäksi on yllättänyt, miten vahva yhteys ja vertaisuuden kokemus kamuparien välille on muodostunut lyhyessäkin ajassa. Aivan kuin kamuparit olisivat tunteneet toisensa pidempäänkin. ”Yhteys muodostui heti, ei ole tarvinnut ponnistella”, ovat monet kamupareista todenneet. Tästä onkin kiittäminen perusteellista pohjatyötä ennen kamuparien yhdistämistä. Se juuri onkin tärkeä SenioriKamu-toiminnan erityispiirre!
Miten ikäihmisten kanssa toimiminen eroaa muusta vapaaehtoistoiminnasta ja onko jotain huomioitavia erityispiirteitä – miten ne on huomioitu vapaaehtoisten valmennuksessa ja tuessa?
Vapaaehtoisilta löytyy motivaatiota iäkkäiden ihmisten kanssa toimimiseen, ja monella on jo kokemusta siitä esimerkiksi töiden tai omien isovanhempien kautta.
SenioriKamu-vapaaehtoisten valmennuksessa käytetään valmentavaa työotetta ja hyödynnetään vapaaehtoisten aiempaa osaamista ja tietopohjaa. Valmennuksessa korostetaan, että SenioriKamu-toiminnassa tärkeintä on yhdessä tekeminen. Näin tuetaan ikääntyneen henkilön omatoimisuutta ja toimintakykyä sekä kannustetaan liikkeelle lähtemisessä. Myös sillä, miten asioista puhutaan, on merkitystä: ikääntynyttä ei esimerkiksi ulkoiluteta, vaan vapaaehtoinen lähtee ulkoilemaan ikääntyneen kanssa.
"Molemmille on oltava selkeää, mikä on vapaaehtoisen rooli, ja että tapaamiset toteutuvat molemmille sopivassa aikataulussa. Se, että tietää oman roolin, auttaa myös vapaaehtoista huolehtimaan omista voimavaroistaan. Näin vapaaehtoistoiminta pysyy mielekkäänä ja siihen sitoudutaan pitkäaikaisesti," toteaa Jenni.
"Tavoitteemme on, että SenioriKamu-toiminta on tehty niin selkeäksi, että vapaaehtoinen saa keskittyä ikääntyneen henkilön kohtaamiseen," täydentää Johanna.
"Ikääntyneillä ihmisillä on monta vuosikymmentä elämänkokemusta ja viisautta. Sitä pitää arvostaa ja huomioida. On tärkeä muistaa, että ikääntyneet eivät ole toiminnan kohteita, vaan aktiivisia toimijoita, joilla on päätösvaltaa ja mielipiteitä. SenioriKamu-toiminnan tavoitteena on ikääntyneen osallisuuden ja toimijuuden vahvistuminen," Jenni korostaa.
Mitä hyviä syntyneitä käytänteitä toivotte myös muiden toimijoiden ottavan käyttöön ja hyödyntävän?
"Toivoisimme vielä tiiviimpää yhteistyötä vapaaehtoistoiminnan ja vanhustyön kentällä toimivien tahojen kanssa. Tavoitteemme on kuitenkin yhteinen: ikääntyneiden hyvinvoinnin vahvistaminen. Avoin vuoropuhelu ja yhteistyökumppanit ovat tärkeitä. SenioriKamu-hankkeessa ihmisiä on ohjattu eteenpäin muille toimijoille esimerkiksi toisessa kaupunginosassa. On hyvä tehdä yhteistyötä yli rajojen," toteavat Jenni ja Johanna.
Kuinka monta kamuparia on muodostunut ja edelleen jatkaa? Kuinka moni on lopettanut ja miksi?
Yhteensä SenioriKamu-hankkeessa on yhdistetty yli 70 Kamuparia ja uusia pareja muodostetaan edelleen. Tällä hetkellä aktiivisia kamupareja on noin 40.
Kamuparien purkautumisen syitä ovat usein isommat elämänmuutokset ja esimerkiksi ikääntyneen terveyden heikkeneminen. Aina kamuparin purkautuminen ei ole huono juttu: Välillä toiminnan myötä löytyy uusia voimavaroja eikä kamuparin antamalle tuelle enää ole tarvetta.
Miten toiminta jatkuu hankkeen päätyttyä?
Kaikilta kamupareilta kysytään, miten he haluavat jatkaa toimintaa hankkeen jälkeen. Yksikään kamupareista ei ole lopettamassa tapaamisia, vaikka hanke päättyykin. Tämä on erityisen hieno juttu. Moni kamupari jatkaa tapaamisia ystävinä, ilman taustatahoa.
Tukea on kuitenkin hyvä olla saatavilla sitä kaipaaville. Lahdessa kamuparien koordinaatio siirretään Lahden Lähimmäispalvelulle, joilla on vankka kokemus vapaaehtoistoiminnasta. Helsingissä Malmin ja Mikaelin seurakunnat tarjoavat tukea pääkaupunkiseudun kamupareille.
Mikä on hanketyöntekijän näkökulmasta ollut palkitsevinta?
"Toiminnasta on saatu runsaasti hyvää palautetta ja kiitoksia niin osallistujilta kuin yhteistyökumppaneiltakin. Hienointa on tietysti ollut nähdä kamuparien synty ja tietää, että heidän toimintansa jatkuu hankkeen jälkeenkin. Moni kamupari kertoo olevansa kiitollinen, että olemme löytäneet niin sopivan parin, jonka kanssa on muodostunut vahva yhteys. Voimme olla tyytyväisiä, että olemme voineet kohdata ihmiset yksilöinä ja antaa heille aidosti aikaa," kertoo Johanna.
"Parasta on ollut huomata, miten tärkeä ja merkityksellinen juttu kamupari-toiminta on ollut osallistujille. Toiminnan myötä ikääntyneet ovat saaneet rohkeutta lähteä itse liikkeelle. Vapaaehtoisen kanssa on esimerkiksi aloitettu vesijumpassa käyminen, ja nyt ikääntynyt käy siellä omatoimisesti. Tämä kertoo minäpystyvyyden tunteen ja itseluottamuksen vahvistumisesta sekä voimavarojen lisääntymisestä. Pieniltä vaikuttavilla asioilla voi olla suuri merkitys ikääntyneen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja elämään," iloitsee Jenni.
Kerro jokin mieleesi jäänyt muisto toiminnan ajalta?
"Mieleeni on jäänyt kamupari, jonka molemmat osapuolet olivat ikääntyneitä. Kamuparista muotoutuikin vertaispari, jossa molemmat antoivat ja saivat yhtä paljon. Toisen osapuolen nukuttua pois, kamuparin toinen osapuoli saa edelleen voimaa heidän välillä olleesta ystävyydestä. Päällimmäisinä tunteina ovat kiitollisuus ja onni siitä, että sai tuntea toisen," Johanna kertoo,
"Hankkeen tunnuslause 'Pieniä tekoja, isoja asioita' tiivistää olennaisen SenioriKamu-toiminnasta. Pienten kohtaamisen kautta on mahdollista kokea merkityksellisiä asioita," täydentää Jenni.
Lue lisää SenioriKamu-toiminnasta hankkeen omilla nettisivuilla. SenioriKamu-hankkeen kuvaus ja toimintamalli julkaistaan Innokylässä alkuvuodesta 2026. Kerromme julkaisun yhteydessä lisää vinkkejä toimintamallin käyttöönottoon.
