Miltä näyttää osallistujalähtöinen kulttuuritoiminta? Mikä on hanketta toteuttavan työntekijän rooli? Ikävoimaa-valmentajien hankepäällikkö Emmaleena avaa ryhmäpäiväkirjassa osallistujalähtöisen kulttuuritoiminnan eri aiheita, ja kokemuksia ikääntyneistä aktiivisina toimijoina.
Ruokamatkoja Italiaan, lapsuuteen ja kotikeittiöön
Kävelen kohti Matinkylän Naapuruustalon keittiötä Espoossa. Tänään ostoskassissa ovat ainekset italialaiseen kasviskeittoon, tonnikalasalaattiin ja pannukakkuun. Ruoanlaittoryhmä Matinkylässä jatkuu joulutauon jälkeen saman tutun vertaisohjaajan ohjaamana, ja viime viikolla on suunniteltu yhdessä ryhmäläisten kanssa tulevien maanantaiden ruokalistat: haukimureketta, kääretorttua, bataattikeittoa, pitsaa …
Matinkylän Naapuruustalon ryhmä syntyi osallistujien toiveesta laittaa ruokaa ja aterioida yhdessä. Ryhmän ideana on, että 4–6 hengen porukassa jokainen tuo yhdelle ryhmäkerralle jonkin ruokalajin, jonka valmistuksen tahtoo opetella tai opettaa muille. Ruoka voi olla jokin makumuistoja herättävä herkku, jota ei ole pitkään aikaan tehnyt tai vaikka juuri lehdestä bongattu ruokaohje, jota huvittaisi kokeilla. Parhaimmillaan ruoanlaitto voikin ehkäistä yksinäisyyttä ja toimia kanavana perinteisen ja uudenlaisen ruokakulttuurin jakamiseen.
Ruokalajit koostetaan yhdessä sopivaksi ruokalistaksi viidelle kokkauskerralle, joka kerralla valmistetaan alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Ryhmäläisten omasta toiveesta ryhmä minimoi hävikin. Ruokalistoja suunniteltaessa käytetään ja hyödynnetään samoja raaka-aineita moneen eri ruokaan.
Viidessä viikossa reseptikirjamme on taas täyttynyt uusilla ja vanhoilla herkuilla, joista monessa on tällä kertaa tomaattia. Ryhmässä on jaettu ruokamuistoja ja tutustuttu paremmin toisiin ruokapöytäkeskustelujen parissa sekä opittu toimimaan keittiössä tiiminä. Pöydän ääreen istahtaa usein tyytyväinen joukko, jonka viikko on päässyt mukavasti käyntiin yhdessä muiden kanssa. Työntekijän rooli on ollut tuoda tarvikkeet, vaihtaa kuulumisia ja toimia apukäsinä, jos sille on tarve – harvoin on.
Neulahuovutuksen meditatiivinen voima
Kirkkonummella senioritalon ulko-ovelle kuuluu tasainen, lämmin puheensorina. Asukastilan ovella tervehtivät kahvin tuoksu ja tutuiksi tulleet kasvot. Ensin juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumiset. Pakkasten vuoksi ulkoilut ovat jääneet lyhyiksi, mutta onneksi omassa talossa tapahtuu. Täällä Ikävoimaa-valmentajien toimintaryhmä kokoontuu viikoittain oman taloyhtiön asukastilassa. Kun kupit ovat tyhjät, otetaan kaapeista esiin huovutustarvikkeet, ja omista kasseista keskeneräiset työt.
Paikalla on yhdeksän naapuria, jotka neulahuovutus on koonnut saman pöydän ääreen. Naapureista kahdelle neulahuovutus oli tuttua, ja toinen heistä toimii ryhmässä vertaisohjaajana. Monella ei ole huovutuksesta aiempaa kokemusta, mutta on kivaa kokeilla uutta ja oppia yhdessä. Samalla on hyvä vaihtaa pidempäänkin kuulumisia naapureiden kanssa.
Ensimmäisellä huovutuskerralla vertaisohjaaja esitteli tarvikkeet ja näytti esimerkinomaisesti, miten itse on tottunut tekemään huovutustöitä. Tarjolla oli erivärisiä villoja sekä taustakankaita ja styrox-palloja huovutustyön alustaksi. Töitä ideoitiin yhdessä ja yksin, ja pian pöydän ääressä kuului vain tasainen suhiseva ja raapiva ääni, kun neulat upposivat tasaisesti villaan. Iloa tunnettiin niin omasta kuin naapurin puolesta, kun työt alkoivat edetä vauhdilla, ja itselle ja muille iloa tuova taito oli opittu.
Nyt toisella huovutuskerralla vertaisohjaaja toimii kaverina, jolta kysyä neuvoa, jos ongelmia tulee tai kaipaa muuten vain vinkkejä. Kankaille on ilmestynyt esimerkiksi villaisia kissoja, kukkia ja maisemia. Styrox-pallo on muuntunut keltatukkaisen peikon pääksi. Työntekijä tarjoilee kahvit, rupattelee osallistujien kanssa ja toimii jälleen apukäsinä, jos sellaisia tarvitaan – ja harvoin tarvitaan.
Irti päästämisen taito
Ihmisen tarve ja halu kehittyä, oppia uutta ja haastaa itseään eivät ole ikäsidonnaisia. Siksi ikääntyneitä ei tule nähdä vain toiminnan kohteina ja osallistujina sanan kapeassa merkityksessä. Ikävoimaa-valmentajien ryhmätoiminta antaa heille mahdollisuuden aktiiviseen tekemiseen ja toimijuuteen heidän omista lähtökohdistaan.
Vertaisoppiminen on todettu monessa aiheessa hyvinvointia monipuolisesti tukevaksi tavaksi oppia. Kun kynnys on matala ja luottamus ryhmäläisten kesken syntynyt, rohkaistuu moni tuomaan esille omia ideoitaan ja jakamaan myös omia taitojaan. Ryhmän toiminnan näkökulmasta työntekijän roolin voi ajatella olevan rinnallakulkija.
Työntekijän ammattitaitoon kuuluu olla kuuntelija, mahdollistaja ja tuki erityisesti vertaisohjaajalle. Työntekijä huolehtii, että ryhmällä on tarvittavat tilat ja tarvikkeet toimintaa varten. Hän tukee ryhmäläisiä ja vertaisohjaajaa ryhmän käynnistämisessä, suunnittelussa ja ryhmäytymisessä sekä auttaa vertaisohjaajaa kasvamaan ohjaajan rooliinsa. Tärkein taito työntekijälle on kuitenkin päästää irti ammattilaisen roolista sellaisena kuin siihen on tottunut ja heittäytyä mukaan jopa tuntemattomaan.
Työntekijä ei ole ryhmänohjaaja eikä hänen tarvitse olla ryhmän aihepiirin asiantuntija. Sen sijaan myös työntekijä pääsee parhaimmillaan osalliseksi samasta uuden oppimisen ilosta, jota ryhmän osallistujat tuntevat.
Ja silloin harvoin, kun ryhmäläiset kaipaavat apukäsiä, usein myös työntekijä itse oppii samalla paljon!
Ikävoimaa-valmentajissa (2025–2027) yhdistyvät etsivä vanhustyö ja osallistujien arkiympäristöissä järjestettävä luova ryhmätoiminta. Yhdessä ikääntyneiden kanssa suunnitellaan Kukunorin innovoimaa GFP-mallia hyödyntäen luovan toiminnan ryhmiä, joita järjestetään osallistujien omassa asuinympäristössä. Pienryhmätoiminnan vertaisohjaajiksi valmennetaan ikääntyneitä ja nuoria aikuisia, jotka tahtovat jakaa omaa luovaa osaamistaan muille.
Ikävoimaa-valmentajat on Miina Sillanpään Säätiön, Y-Säätiön ja Kukunorin yhteishanke, ja on osa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) Ikävoimaa-avustusohjelmaa, jota koordinoi Vanhustyön keskusliitto.
