”Pitkäikäistyvä Suomi, luottamus ja toivo sukupolvien välillä” -tilaisuus järjestettiin 26.6.2026 SuomiAreenan uudella Kirkkolavalla Porissa! Miten pitkäikäistymisen kautta voidaan rakentaa kestävää tulevaisuutta. Miten pitkäikäistyminen voidaan nähdä voimavarana?
Kesäiseen Poriin oli kokoontunut innostunut joukko ihmisiä kuuntelemaan Miina Sillanpään Säätiön ja Väestöliiton järjestämää keskustelua pitkäikäisyydestä. Tilaisuuden avasi Väestöliiton pitkän linjan asiantuntija, Minna Oulasmaa.
Iloitaan onnistumisista ja ylisukupolvisista mahdollisuuksista
Minna Oulasmaa kertoi esimerkin arkisesta kohtaamisesta. Ystävällinen nuorimies oli tarjonnut hänelle apua painavien matkalaukkujen kanssa – eri-ikäisten kohtaamisesta jäi molemmille hyvä mieli. Sukupolvibarometrin mukaan iäkkäämmät tuntevat, ettei heidän elämänkokemustaan arvosteta – nuoret kokevat, ettei heidän äänensä tule kuuluviin yhteiskunnassa. Eri sukupolvet tuodaan esiin vastakkainasettelujen kautta.
Oulasmaa ehdottaa, että pölytämme ennakkoluulojamme ja uskallamme tutustua eri elämänkaarella oleviin ihmisiin avoimin mielin ilman ennakkoluuloja. Tarvitsemme apua ja avun vastaanottamista. Sukupolvitaitoihin kuuluvat aito kuuntelu, kiinnostus ja läsnäolo. Kiinnitetään vähemmän huomiota virheisiin ja epäkohtiin, enemmän eri sukupolvien onnistumisiin. Huomioidaan, että isovanhemmissa on paljon unohdettua potentiaalia.
Inhimillisiä kohtaamia ja paikkoja ajatusten vaihtoon
Oulasmaan puheenvuoron jälkeen Kirkkolavalla keskusteltiin hyvistä väestösuhteista. Tilaisuuden moderaattorina toimi Ylen politiikan toimittaja Veera Paananen. Paneelissa keskustelivat lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, kansanedustaja (kok.) Pihla Keto-Huovinen, politiikan toimittaja Robert Sundman ja arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen.
Sukupolvibarometrin mukaan sukupolvet ovat etääntyneet toisistaan, mutta toivoisivat lisää vuorovaikutusta eri-ikäisten välille. Suomi on ikäsiiloutunut yhteiskunta, jossa eri-ikäisten kohtaamisille on niukasti paikkoja perhesuhteiden ulkopuolella. Kari Mäkinen toi esiin, että ennen tiedot ja taidot opittiin edellisiltä sukupolvilta perimätietona. Nykyisessä yhteiskunnassa on opittava ja omaksuttava jatkuvasti uutta tietoa, joten oppimisen polku on muuttunut. Se on uuvuttavaa meille kaikille, ja se myös yhdistää meitä kaikkia sukupolvesta riippumatta.
Elina Pekkarinen toteaa ihmisen olevan sosiaalinen eläin. Tarvitsemme hoivaa syntyessämme ja pienenä sekä sairauden ja vanhuuden hetkellä. Se tuo sosiaalisia yhteisöjä, kuten naapurustoja yhteen. Rakenteiden tasolla, kuten kaupunkisuunnittelussa, voidaan järjestää lisää paikkoja kokoontumisille ja paikkoja matalan kynnyksen kohtaamisille. Nuoria ei saa sulkea kohtaamispaikkojen ulkopuolelle.
”Menetämme hiljaista tietoa ja elämänkokemusta, jos sukupolvet eivät kohtaa”, Pihla Keto-Huovinen pohtii. Politiikkaan häntä kannusti oma mummo: ”Vaikuta, älä valita!”. Keto-Huovista on ilahduttanut päiväkotien ja vanhusten palveluiden yhdistäminen, sekä arjen kohtaamiset. Hänen oma tyttärensä pitää palvelutaloissa vierailuista ja ikääntyneiden liikuttuminen on jäänyt mieleen ja koskettanut.
Robert Sundman haluaa muistuttaa, että olemme kaikki tavallisia ihmisiä iästä riippumatta. Työelämässä voidaan edistää eri kokemustasolla sekä eri ura- ja elämänvaiheissa olevien yhteistyötä. Etätöiden myötä kohtaamiset eri-ikäisten välillä ovat vähentyneet ja se on harmillista. Tämän täytyisi muuttua.
Eri elämänvaiheiden arvostusta
Pekkarisen mukaan lapsia suljetaan aikuisuuden odotushuoneisiin. Lasten leikit ärsyttävät ja halutaan lapsivapaita hotelleja ja uimarantoja. Lasten, aikuisten ja ikäihmisten kohtaamiset ovat vähentyneet. Nuoret aikuiset ovat vähemmän tekemisissä lasten kanssa, mikä vaikuttaa haluun saada omia lapsia.
Keto-Huovinen kannustaa ottamaan lapsia ja nuoria mukaan eri tilanteisiin oppimaan sosiaalisia taitoja. Syyttäjän urallaan hän sai valtavasti oppia konkareilta. Kansanedustajana hänellä on esimerkiksi keväällä ollut kymmenen TET-harjoittelijaa, harjoittelujaksot on muokattu heidän mielenkiintojen kohteet huomioiden.
Sundmanin mukaan voimme neuvotella sukupolvisopimuksesta ja keskustelu onkin monipuolistunut, ei painotu enää vain ”ahne sukupolvi” -vastakkainasetteluun. Eläkejärjestelmä ei ole nuorille kiinnostava aihe, vaan vaikkapa ilmastoasiat.
Mäkisen mielestä säädyllinen mahdollisuus elää ei toteudu nyt kaikille. Hän haluaisi pohtia, mikä voi olla vanhuuden merkitys yhteiskunnassamme. Hitauden ja luopumisen taidot ovat myös merkityksellisiä. On hienoa nähdä elämän toteutuminen ja arvo sellaisenaan leikkivässä lapsessa tai vanhassa väsyvässä ihmisessä – ei vain yhteiskunnan tuottavana osana tai kuluerinä.
Pitkäikästymistä ja pidemmälle katsomista
Keto-Huovisen mukaan laadukas koulutus on Suomen edellytys ja lupaus tuleville sukupolville, siitä täytyy pitää huolta. Sundman toivoi yhteiskunnallisiin ratkaisuihin myös pitkän aikavälin seuraamista – ei vain nopeita, lyhyen aikavälin keinoja.
Pekkarinen korostaa, että lapsen ja ikäihmisen mieli rauhoittuisi, jos voi tietää huolenpidon jatkuvan, silloinkin kun asiat menevät huonosti. Sama koskee myös esimerkiksi vakavasti vammaisia ihmisiä, jotka eivät voi osallistua samalla tavalla yhteiskuntaan, vaikka heidän elämänsä on yhtä arvokasta. Yhteiskunnan tulee auttaa ja kannatella heikompia.
Keto-Huovinen toivoo yhteiskuntana yhdessä ratkaisujen etsimistä, mikä lisää luottamusta. Mäkisen mielestä järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan murentaminen on ollut lyhytnäköistä. Järjestöt tarjoavat sosiaalista kudosta ihmisten välille. Eri tavoin ajattelevat voivat löytää yhtäläisyyksiä, eivät eriytyä kauemmaksi.
Sundman haluaa lisää kohtaamisia, mutta haasteita luo ihmisten mukavuudenhaluisuus. Esimerkiksi lapsien älypuhelinkielto vaatii myös vanhempien omaa panostusta – lähdetään puhelimen käytön sijaan yhdessä luontoretkelle. Sukupolvien välinen kanssakäyminen lisää ymmärrystä ja myös näkökulmat laajenevat.
Rakennetaan siltoja sukupolvien välille
Mielenkiintoisen paneelikeskustelun pääkohdat kokosi yhteen Miina Sillanpään Säätiön hallituksen puheenjohtaja, sote-alan konkari Riitta Särkelä. ”Tarvitsemme erilaisia ääniä, eri sukupolvia, sekä toisiamme arvostavaa kohtaamista”, Särkelä painotti. Kaikki ansaitsevat kokemuksen siitä, että heillä on merkitystä ja paikka yhteiskunnassa. Ikääntyneillä on paljon kokemusta, lapsilla rohkeutta ja katse tulevaisuudessa. Kun nämä kohtaavat, voi syntyä uutta tietoa ja ymmärrystä.
Järjestöt tarjoavat luontevia paikkoja ylisukupolvisille kohtaamisille. Sukupolvisopimus ei ole vain eläkekysymys – tarvitsemme yhteisen vision siitä, millaista Suomea haluamme rakentaa! Ei aseteta eri sukupolvia vastakkain, mikä synnyttää näköalattomuutta. Luottamus on demokratian kannalta keskeisintä. Pitkäikäisyydellä ja sukupolvien kohtaamisten kautta voimme rakentaa sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää Suomea.
Katso koko tilaisuuden tallenne täältä:
