Julkaistu 8.5.2017
Blogin kirjoittajana on Miina Sillanpään Säätiön hallituksen jäsen Jyri Juusti. Hän toimii työkykyjohtamisen kehityspäällikkönä työeläkeyhtiö Varmassa ja haluaa työssään auttaa organisaatioita uudistumaan ja ihmisiä jatkamaan työelämässä sairauksienkin kanssa.
Miina Sillanpään säätiön missiona on ”Merkityksellisen elämän mahdollistaja”.
Mikä on merkityksellistä?
Merkityksellisyyden kokemus liittyy ehkä siihen, että yksilön – sekä asiakkaan että työntekijän – kannalta keskeiset jäsentymisen, liittymisen ja tekemisen tarpeet täyttyvät kyllin hyvin:
- Minulla on mahdollisuus ymmärtää, mitä ympärilläni tapahtuu ja mitä minulta odotetaan.
- Voin kokea, että kuulun, kelpaan ja olen arvokas.
- Voin kokea, että osaan ja pystyn, voin vaikuttaa ja olen hyödyksi.
Milloin pitää puhua mahdollistamisesta?
Ehkä silloin, kun asiakkaana olevan henkilön omat voimavarat ovat vähissä ja hän tarvitsee apua itselleen merkityksellisten asioiden saavuttamisessa.
Tässä on erityisesti kyse arvokkuudesta ja kohtaamisesta.
Toimin aikoinaan Kehitysvammaliitossa koulutuspäällikkönä ja vedin mm. asumisyksiköissä laatu- ja elämänlaatuhankkeita. Joissakin hankkeissa arvioitiin asukkaiden elämänlaatua ja kirjoitettiin elämäntarinoita.
Tarinoiden hyöty oli siinä, että vaikka asukkaan toiminta ei muuttunut, niin muutos tapahtui siinä tavassa, miten hänet nähtiin ja miten hänen kanssaan oltiin vuorovaikutuksessa. Ihminen tuli uudella tavalla näkyviin.
Erään vanhemman hoitoapulaisen intuitiivinen tapa toimia jäi myös noilta ajoilta mieleen. Hänellä oli kaulassaan pitkät helmet ja hän ei koskaan pyyhältänyt vaikeimmin vammaisen asukkaan reviirille vain jotakin toimenpidettä suorittamaan, vaan aina lähestyi asukasta niin, että tervehti, kokosi helminauhaansa asukkaan nyrkkiin ja näin ikään kuin koputti ja kertoi, että kuka nyt on tullut paikalle.
Mitä mahdollistaminen edellyttää?
Filosofi Lauri Järvilehto totesi kerran eräässä valmennustilaisuudessa, että elämä on joskus sietämätöntä nuhjua.
Olen omassa asiakastyössäni nähnyt sen, että työpaikoilla tämä nuhju voi näkyä epätietoisuutena, epävarmuutena, osaamisen ongelmina, kyllästymisenä, sujumattomuutena, sähläämisenä sekä näkymien ja työn mielen hämärtymisenä.
Tästä nuhjusta päästään pois hakemalla selkeyttä työhön.
Kannattaa
- jäsentää omaa orientaatiota ja puhua hyvin tehdystä työstä: Olenko työntekijänä täällä näitä yksilöitä varten vai olenko pääasiassa varmistamassa, että tämä yksikkö toimii mallikkaasti? Kumpaankin orientaatioon liittyy hommia, joita pitää hoitaa, mutta työn perusta on erilainen.
miettiä sitä, millainen asiakaskokemus ihmisille muotoutuu päivittäin ja millaisista asioista asiakkaat ilahtuvat ja pahastuvat. Samalla voidaan pohtia sitä, millainen työntekijäkokemus ihmisille tarjoutuu ja millaisista asioista henkilöstö innostuu ja turhautuu. Aika usein asiakaskokemus ja työntekijäkokemus ovat saman lantin kaksi eri puolta.- miettiä, kenelle tehdään, miksi tehdään, mitä tehdään ja miten tehdään. Tämä auttaa erottamaan isot ja pienet asiat toisistaan ja tunnistamaan paremmin turhat tekemiset. Toimintaa sujuvoittavat Lean-hankkeet voivat olla hienoa hyvinvointityötä, jos niiden avulla työ selkeytyy ja sille löytyy merkitystä.
Työstä pitää myös olla lupa innostua ja tärkeää on myös vapaus tuunata työtä itsensä näköiseksi niissä raameissa kuin se on mahdollista.