Julkaistu 22.4.2024
Blogin kirjoittajana terveystieteiden maisteri, geronomi Laura Rautiainen, jonka väitöskirjan aiheena on ”Iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden kokemukset ja luonnon merkitys palveluasumisessa”. Rautiainen etsii vastauksia siihen, millaista yksinäisyys on palveluasumisessa ja tehostetussa palveluasumisessa sekä millainen merkitys luonnolla on yksinäisyyttä kokeville iäkkäille ihmisille.
Luonto on ympärillämme oleva monimuotoinen kokonaisuus, johon kietoutuu erilaisia elämäntapahtumia ja merkityksiä. Myös yksinäisyyden kokemus voi kytkeytyä osaksi luontoympäristöä – metsää, järvimaisemaa ja taivaanrantaa. Luonnon helmassa on turvallista olla juuri sellainen kuin on, metsän sylissä voi itkeä ja antaa surujen tulla ja mennä. Katri Helenan klassikoksi muodostuneessa kappaleessa etsitään luonnosta toivoa ja rakkautta yksinäiseen sydämeen: ”Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään. Anna mulle aamurusko, anna usko elämään”. Luonnossa on läsnä jotain tiedostamatonta ja pyhää, joka koskettaa syvältä sisimmästä.
Millainen on sinun luontomaisemasi ja millaisia merkityksiä siihen liittyy? Jokaiselle meistä muodostuu ainutlaatuinen luontosuhde elämänkokemusten myötä. Luonnosta voi nauttia monin tavoin – metsäpolulla lenkkeillen, marjoja poimien tai laiturinnokassa istuen. Yhteyden luontoon voi löytää niin kaupungista, erämaasta kuin virtuaaliympäristöstäkin. Puutarhapalstalta voi löytää merkityksellisen yhteisön, johon tuntee kuuluvansa. Puistossa voi kuunnella tuulen huminaa, katsella ohi lipuvia pilviä tai kuunnella puron solinaa. Luontoympäristö voi rauhoittaa kiireistä ja stressaantunutta mieltä. Saman kolikon kääntöpuolelta voi löytyä myös erilaisia pelkoja. Illan pimetessä tuttu lähipuisto voi muuttua uhkaavaksi tai liukkaassa maastossa kulkeminen voi pelottaa. Huolta voi herättää myös ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset.
Oikeus nauttia luonnosta joka iässä – totta vai tarua?
Luonnolla tiedetään olevan lukuisia terveyshyötyjä: viisi luontoympäristössä vietettyä minuuttia voi kohentaa mielialaa ja 15–20 minuutin oleskelu luonnossa voi laskea verenpainetta ja lisätä elinvoimaisuutta. Luonto on Suomessa lähellä – lähimetsä löytyy noin 700 metrin ja rakennettu puisto noin 1,5 kilometrin päästä. Tästä huolimatta pääsy luontoon ei ole itsestäänselvyys. Toimintakyvyn alentuessa mahdollisuudet liikkua luonnossa kaventuvat tai ehkä jopa hiipuvat pois. Tämä on aihe, johon tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, sillä lähiluonto ja vihreä ympäristö ovat tutkimusten mukaan yhteydessä iäkkäiden ihmisten terveyteen (de Vries ym. 2003). Luonnon merkitys kasvaa entisestään, kun toimintakyky heikkenee (Rappe 2005).
Ikä tai palveluiden ja avun tarve eivät ole este luontokokemuksista nauttimiseen. Jos ikimetsässä vaeltaminen ei ole enää mahdollista, näkökulma tulisi kääntää mahdollisuuksien suuntaan. Vaatiiko luontokokemus sen, että lähtee kauas kotoa? Väitän, että iloa voi tuottaa vaikkapa parvekkeella hyvässä seurassa nautittu päiväkahvi ja lapsuuden aurinkoisten kesien muistelu. Luontoa voi tuoda sisälle esimerkiksi luonnonmateriaalien avulla ja ikkunasta voi seurata vuodenaikojen vaihtelua. Olisikin tärkeää kysyä iäkkäältä ihmiseltä hänen luontotoiveistaan ja pohtia miten ne on mahdollista toteuttaa. Millaisen luontoreseptin sinä kirjoittaisit tulevaisuuden itsellesi?
”Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani; synkkä metsä, kirkas taivas, ne tuntee mun huoliani” – Suomalainen kansanlaulu.
Voidaanko luontolähtöisillä menetelmillä lievittää yksinäisyyttä ja edistää hyvinvointia?
Yksinäisyys on yleistä, jokainen meistä voi kokea yksinäisyyttä jossain elämänvaiheessa. Yksinäisyys on monitahoinen ja yksilöllinen kokemus, joka voi liittyä merkityksellisten ihmissuhteiden vähäiseen määrään tai tunteeseen siitä, etteivät nämä suhteet vastaa sitä mitä niiltä kaipaa (Peplau & Perlman 1982). On hyvä tiedostaa, että yksin olo ei ole sama asia kuin yksinäisyys, ja yksinäisyyttä voi kokea myös ihmisten ympäröimänä. Yksinäisyydellä tiedetään olevan lukuisia haitallisia vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin. Kansainvälisessä viisivuotisessa (2021–2026) EU-rahoitteisessa RECETAS-projektissa etsimme vastausta kysymykseen siitä, voidaanko luontolähtöisten menetelmien avulla vähentää yksinäisyyttä ja parantaa elämänlaatua kaupunkiympäristössä.
Helsingin yliopisto tutkii satunnaistetulla tutkimusasetelmalla luontoelämyksiä hyödyntävää Friends in Nature-ryhmämallia yksinäisyyttä kokevilla iäkkäillä ihmisillä palveluasumisessa ja tehostetussa palveluasumisessa. Friends in Nature-malli pohjautuu Vanhustyön keskusliiton tutkittuun ja yksinäisyyttä lievittävään Ystäväpiiri-ryhmämalliin, jota sovelletaan projektissa luontolähtöisesti. Vanhustyön keskusliiton kouluttamien ryhmänohjaajien toteuttamat Friends in Nature-ryhmät toteutuivat vuonna 2023 ja tutkimukseen osallistujia seurataan vuoden 2024 loppuun asti (Jansson ym. 2022).
Ajattelen, että kysyminen, kuunteleminen, arvostava kohtaaminen ja luottamuksellinen keskustelu ovat avainasemassa. Koettua yksinäisyyttä ei näe päällepäin, sen saa selville vain kysymällä. Myöskään luontoon liittyviä toiveita ei voi tietää kysymättä henkilöltä itseltään. Mielestäni jokaisen tulisi halutessaan päästä nauttimaan luonnosta – iästä tai toimintakyvystä riippumatta. Kaipuu merkityksellisiin ihmissuhteisiin, yhteisöllisyyteen tai raittiista ulkoilmasta nauttimiseen on tärkeä kuulla ja tiedostaa.
Taustaa
Blogin kirjoittaja Laura Rautiainen on saanut Miina Sillanpään Säätiöltä apurahaa vuodelle 2023 väitöskirjatyöhönsä ”Iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden kokemukset ja luonnon merkitys palveluasumisessa”. Kerromme tutkimuksen tuloksista myöhemmin. Rautiainen kertoo taustaansa: ”Tarkastelen ikääntymistä yksilöllisestä ja voimavaralähtöisestä näkökulmasta käsin. Koulutukseltani olen geronomi ja gerontologi (terveystieteiden maisteri) ja työskentelen Vanhustyön keskusliitossa Omahoitovalmennus-toiminnan vastaavana alueohjaajana. Teen parhaillaan Helsingin yliopistossa RECETAS-projektiin liittyvää väitöstutkimusta ja etsin vastauksia siihen millaista palveluasumisessa ja tehostetussa palveluasumisessa koettu yksinäisyys on sekä sitä millainen merkitys luonnolla on yksinäisyyttä kokeville iäkkäille ihmisille.
Miina Sillanpään Säätiössä on kehitetty myös luontolähtöistä toimintaa: Tutustu Luontosivustoon!
Blogissa käytetyt lähteet ja lukuvinkkejä:
De Vries, S., Verheij, R. A, Groenewegen, P. P., Spreeuwenberg, P. 2003. Natural environments – healthy environments? An exploratory analysis of the relationship between greenspace and health. Environment and Planning A 35(10):1717-1731.
Jansson, A., Rautiainen, L., Kolster, A., Aalto, U., Partonen, T., Pitkälä, K. 2022. RECETAS-projekti selvittää luontoelämysten vaikutuksia ympärivuorokautisessa hoidossa asuvien iäkkäiden ihmisten yksinäisyyteen. Gerontologia, 36(2), 196–203. https://doi.org/10.23989/gerontologia.115997
Metsien Suomi. https://metsiensuomi.fi/suomalainen-asuu-keskimaarin-700-metrin-paassa-lahimetsasta/#c1244d92
Peplau, LA., Perlman, D. Perspectives on loneliness. In: Peplau, LA.; Perlman, D., editors. Loneliness: A sourcebook of current theory, research and therapy. New York: Wiley; 1982. p. 1-8.
Rappe, E. 2005. The influence of a green environment and horticultural activities on the subjective well-being of the elderly living in long-term care. University of Helsinki.
RECETAS (Re-imagining Environments for Connection and Engagement: Testing Actions for Social Prescribing in Natural Spaces). https://www.recetasproject.eu/