Julkaistu 3.3.
Blogin kirjoittajana on Miina Sillanpään Säätiön kehittämisasiantuntija Elisa Virkola
Tärkeät kalenterimerkinnät
Ystävänpäivänä Suomen Setlementtiliitto järjesti ajankohtaisen tilaisuuden nimeltään Mikä on yksinäisyyden hinta?* Tilaisuudessa asiantuntijoiden lisäksi olivat äänessä myös yksinäisyyden kokemusasiantuntijat, ikääntyneet Raija ja Terttu. He olivat löytäneet toisensa Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiristä. Toiminnan myötä he olivat ystävystyneet ja tapaavat edelleen säännöllisesti. On tärkeää, että kalenterimerkintöjä on joka viikolle, totesivat he puheenvuorossaan.
Yksinäisyyden lisääntyminen
Suomen Punaisen Ristin teettämän Yksinäisyysbarometrin mukaan yksinäisyys ei ole vähentynyt koronapandemian aiheuttamien rajoitusten purkamisen myötä. SPR tutki toista kertaa barometrin avulla laajemmin yksinäisyyttä ja sen syitä. Yksinäisyys koskettaa Suomessa yhä useampaa. Erityisesti nuorten tilanne on huolestuttava, mutta päivittäin yksinäisyyttä kokevien osuus korostuu yli 65-vuotiaiden keskuudessa.
Muun muassa yksinasuminen ja elämäntilanteiden muuttuminen nähtiin kyselyyn vastanneiden keskuudessa yksinäisyyden syiksi. Elämänmuutos oli myös Tertun ja Raijan kokemusten taustalla. Raija kertoi puolisonsa kuolleen, ja että tämä oli elämässä iso suru, josta kesti pitkään toipua. Myös Terttu oli menettänyt läheisensä. Yksinäisyydestä oli ollut vaikeaa puhua lapsille.
Yksinäisyysbarometrin mukaan lähes 80 % yksinäisyyttä kokevista ei ollut hakenut apua yksinäisyyteensä. Tarvitaan paljon rohkeutta, että uskaltaa Raijan ja Tertun tavoin tarttua esimerkiksi lehti-ilmoitukseen ja hakea apua yksinäisyyteen. Ammattilaisillekin yksinäisyyden puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, ja asia saattaa erilaisissa palveluissa jäädä kysymättä ja käsittelemättä. Ikääntyneiden parissa sitkeästi elävä itsenäisyyden ihanne tulee murtaa. Se, että osaa ja pyytää apua tilanteeseensa on tärkeä itsestä huolehtimisen taito.
Yksinäisyyden kuvaukset
Kiinnostavaa on, millaisissa arjen tilanteissa yksinäisyyden tunne herää ja miten sitä sanoitetaan. Minulle yksinäisyyttä on kuvattu esimerkiksi seuraavasti:
”On pari päivää tai kolme päivää viikon aikana, jolloin ei tuu kukaan. Mä olen huomannu, että kun näitä tyhjiä päiviä on, niin mä todella aistin ne tyhjinä.”
Kuten seminaariin kutsutut kokemusasiantuntijatkin toivat esiin, on myös tärkeää osata olla yksin. Yksinäisyys on aina yksilöllisesti koettua, eikä ihmisiä välttämättä kaipaa niin montaa ympärilleen. Keskeistä ehkä onkin jokaisen oma kokemus tasapainosta, onko arjessa sopivasti yksinoloa ja merkitykselliseksi koettua yhdessäoloa muiden kanssa. On myös tärkeää tunnistaa, miten ikääntyneet pyrkivät tulemaan toimeen yksinäisyyden tunteiden kanssa, varsinkin jos elämä on kaventunut pitkälti kotiympäristöön. Voiko yhteyttä toisiin kokea myös esineiden avulla tai muistoissa matkaamalla. Mitä voi tehdä, jotta päivistä ei tule tyhjiä?
Yksinäisyysbarometrin mukaan yli vuoden kestänyt yksinäisyys korostuu yli 50-vuotiaissa ja pienituloisissa. Pitkäkestoinen yksinäisyys vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin, ja ikääntyessä sillä voi olla laajoja seurauksia ihmisen toimintakyvylle. Yhteisöllisyys ja tarve olla yhteydessä toisiin ihmisiin on kuitenkin yksi ihmisen psyykkisistä perustarpeista. Yksinäisyyden lievittäminen on nähtävä yhtenä keskeisenä toimenpiteenä ikääntyneiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävissä.
Kohti ratkaisuja
Yksinäisyydellä on yhteyksiä moneen muuhun yhteiskunnalliseen ilmiöön, kuten kouluyhteisöjen hyvinvointiin, työelämään, päihde- ja mielenterveysongelmiin ja sisäiseen turvallisuuteen. Yksinäisyys koskettaa eri elämänkulun vaiheissa niin lapsia, nuoria, aikuisia kuin ikääntyneempiäkin. Tarkkaa tietoa yksinäisyyden hinnasta ei ole, eikä sen hoito ole tällä hetkellä minkään tahon vastuulla.
On tärkeää tuoda esiin kokemuksia yksinäisyydestä, mutta ehkä vielä tärkeämpää on lisätä keskustelua ratkaisuista yksinäisyyteen ja tuoda esiin keinoja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi. Jokainen meistä voi tehdä pieniä tekoja päivittäin yksinäisyyden ehkäisemiseksi. Voi jutella hetken naapurin kanssa pihalla tai soittaa ystävälle pitkästä aikaa. Arjen tekojen lisäksi tarvitaan isompia rakenteellisia muutoksia, kuten seminaarissa painokkaasti todettiin: kansallista yksinäisyysstrategiaa, poliittista ohjausta ja jopa yksinäisyysministeriä.
Järjestöt ovat keskeisiä toimijoita ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämisessä. Ne tekevät etsivää työtä, rakentavat ja ylläpitävät kohtaamispaikkoja sekä saattavat heikommassa asemassa olevia ihmisiä yhteen. Työtä kuitenkin riittää. Tarvitaan lisää kotiin vietävää tukea yksinäisyyden lievittämiseen ja uusia digitaalisia innovaatioita. Tarvitaan myös lisää mahdollisuuksia sekä hyvien toimintamallien levittämiseen että yhteistyölle niin järjestöjen, kuntien kuin hyvinvointialueiden kesken.
Tutustu Suomen Punaisen Ristin Yksinäisyysbarometrin tuloksiin:
https://www.punainenristi.fi/globalassets/13.-uutiset/2023/yksinaisyys-koskettaa-yha-useampaa-suomessa/spr_yksinaisyysbarometri_2023_raportti.pdf
Kirjoittaja Elisa Virkola toimii Miina Sillanpään Säätiössä kehittämisasiantuntijana, jonka tehtäviin kuuluu erityisesti uusien kehittämishankkeiden ideointi ja suunnittelu. Elisan tausta on gerontologisessa sosiaalityössä sekä tutkimus- ja kehittämistehtävissä. Hän haluaa työssään edistää erityisesti erilaisissa muutostilanteissa elävien ikäihmisten hyvinvointia ja arkea.
*Mikä on yksinäisyyden hinta? -tapahtuma oli suunniteltu yhdessä Järjestöjen yksinäisyysverkoston kanssa. Miina Sillanpään Säätiö on mukana verkostossa.