Kokemus ei katoa, vaikka vuodet vierivät – se muovaa meitä ja yhteisöjämme. Miina Sillanpään Säätiön ohjelmajohtaja Anu Jansson pohtii blogissaan, miten elämänkokemus voi toimia inhimillisenä pääomana ja rakentaa siltoja sukupolvien välillä
Vaikka kokemustiedon merkitys tunnetaan, sitä ei hyödynnetä vielä riittävästi. Usein ne ihmiset, joita tulisi kuulla, jäävät sivuun. Nyt on aika kääntää katse kokeneisiin. Heidän äänensä, näkemyksensä ja elämänkokemuksensa muodostavat resurssipankin, jota meidän tulisi arvostaa enemmän. Parhaimmillaan resurssipankin korko voi näkyä vahvistuneena osallisuutena, viisaampana päätöksentekona, yhteisöllisyyden kasvuna tai inhimillisempänä yhteiskuntana. Kokemus on arjen kansalaisvaikuttamisen yksi vahvimmista työkaluista.
THL kuvailee kokemusosaamista kokemuksen kautta syntyneeksi ymmärrykseksi ja tiedoksi, jota hyödynnetään toisten tukemisessa ja auttamisessa. Monet toimijat jo viisaasti hyödyntävät kokemusosaamista. Tällöin kokemusasiantuntijat voivat esimerkiksi osallistua asuinalueensa ja palveluidensa kehittämiseen, toimia vertaistukijoina, yhteiskehittäjinä ammattilaisten rinnalla sekä jakaa kokemustietoaan koulutettuina asiantuntijoina. Kokemus tuo arvokkaan, usein näkymättömäksi jäävän näkökulman, joka täydentää ammatillista ja tieteellistä tietoa. Se voi toimia myös alkusysäyksenä täysin uudelle tiedolle vaikkapa laadullista tutkimusta hyödyntäen. Hirschovits-Gerz kumppaneineen kokoaa raportissaan ansiokkaasti kokemusasiantuntijatoimintaa, jonka työryhmä sijoittaa osaksi laajaa osallisuus- ja asiakasosallisuustyön kenttää.
Silti kokemusasiantuntijoita istuu esimerkiksi projektien ohjaus- tai asiantuntijaryhmissä yhä liian harvoin. Ja erityisen harvassa heitä on juuri siellä, jossa heidän äänensä olisi kaikkein tärkein. Nostan tässä esiin yhden, Miina Sillanpään Säätiölle erityisen tärkeän ryhmän: ikääntyneet, ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevat. Heidän läsnäolonsa toiminnoissa ja projekteissa, jotka koskevat heidän elämäänsä, ei ole vain toivottavaa – se on välttämätöntä. Ihmisen elämässä kun nyt sattuu olemaan yksi perustavanlaatuinen dilemma: me nuoremmat emme tiedä, miltä ikääntyneenä oleminen tuntuu. Emme voi täysin ymmärtää, millaisia ovat esimerkiksi ne pienet, mutta merkitykselliset asiat, jotka vaikuttavat arkeen, osallisuuteen tai toimintakykyyn. Juuri siksi kokemusasiantuntijuus on korvaamatonta. Se tuo kehittämiseen inhimillisen näkökulman, jota ei voi paikata millään muulla.
Näin tokaisi ikääntynyt kokemusasiantuntija ennen RECETAS-projektin ensimmäistä ohjausryhmää. Ja jännittävältähän se kokemusasiantuntijana toimiminen voi tuntuakin. Toisaalta nyt ohjausryhmä on kuin vanha tuttu työporukka. RECETAS-tutkimusprojektin (2021–2026) kolmen upean kokemusasiantuntijan mukana projektiin on saatu elämänmittainen, hieno kokemustieto. Se ei ole vaatinut uusia resursseja – ikääntyneissä ihmisissä tuo resurssi on jo valmiina olemassa. Heidän näkemyksensä ovat auttaneet meitä välttämään kehittämisen sudenkuoppia, tuoneet inhimillistä näkökulmaa päätöksentekoon ja rakentaneet siltoja sukupolvien välille. Kokemukset ovat tehneet p-arvoista eläviä – ja antaneet tutkimustuloksille merkityksiä. Samalla kokemusasiantuntijat ovat tuoneet “niille rofessoreille” myös kriittisiä huomioita ja teräviä havaintoja: “eihän tuo toimi arjessa ollenkaan.” Juuri tämä tekee ikääntyneiden kokemusasiantuntijuudesta korvaamattoman osan kestävää ja vaikuttavaa kehittämistä.
Kokemus on siitä hieno resurssi, että se ei kulu käyttämällä. Päinvastoin. Se moninkertaistuu, kun ihmiset oppivat toisiltaan. Väitän, että ikääntyneet ovat yksi meidän tärkeimmistä resurssipankeistamme. Kokemus ei ole vain henkilökohtaista tai ihmisten välistä – se on myös tärkeää yhteiskunnallista pääomaa. Kokemus on siitäkin hieno resurssi, että se on täysin tasa-arvoinen: jokaisella yhtä arvokas. Kokemuksen arvo ei ole riippuvainen asemasta, koulutuksesta tai sanoista. Se on ihmisyyden ydintä. Siksi esimerkiksi muistisairaan ihmisen kokemuksia ei saa sivuuttaa vain siksi, että muistissa tai kommunikaatiossa voi olla haasteita. Keinot kokemuksen jakamiseen kyllä löytyvät, kun tahtoa on. Kokemusosaamista tuleekin vahvistaa. Sen parempi hyödyntäminen voidaan nähdä eräänlaisena hyvien asioiden runsaudensarvena. Samalla kun tieto ihmisten sosiaalisista todellisuuksista auttaa meitä kehittämään yhteiskuntaa, ihmiset saavat tärkeitä kokemuksia kuulluksi tulemisesta ja omien kokemustensa arvokkuudesta.
Jokaiselle ihmiselle tekee hyvää, kun hän saa nähdä ja kuulla, että sydämen halulla tehty työ saa vastakaikua ja ymmärtämystä osakseen - Miina Sillanpää
Lähteet:
Halonen U, Aaltonen M, Aerschot LV, Pirhonen J.Participation of persons living with dementia in research: A means to addressepistemic injustice. Dementia(London). 2025 Jul;24(5):850-865. doi: 10.1177/14713012241299015
Hirschovits-Gerz,T., Sihvo, S., Karjalainen, J., & Nurmela, A. (2019). KokemusasiantuntijuusSuomessa: Selvitys kokemusasiantuntijakoulutuksen ja -toiminnan käytännöistä(Työpaperi 17/2019). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/138436/URN_ISBN_978-952-343-354-0.pdf
RECETAS-hanke.(n.d.). Helsinki. Haettu 26.6.2025 osoitteesta https://www.recetasproject.eu/helsinki
Terveyden jahyvinvoinnin laitos. (n.d.). Kokemusosaaminen. https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/osallisuutta-edistava-hallintomalli-tukee-osallisuustyon-johtamista/kokemusosaaminen
Miina Sillanpään Säätiö on perustettu vuonna 1965 vaalimaan Miina Sillanpään arvokasta perintöä.
