Hyvän ikääntymisen etsijät- hankkeen tavoitteena on edistää ryhmätoimintaan osallistuvien osallisuutta ja lievittää yksinäisyyden kokemusta. Hanketyöntekijät Teija Saarinen (Eläkeliitto) ja Ulla Arifullen-Hämäläinen (Miina Sillanpään Säätiö) pohtivat, miten hanke on onnistunut tehtävässään ja mitä matkalla on oivallettu.
Osallistujille tärkeä on meille tärkeää
Helposti ajattelemme, että osallisuus lisääntyy, kun kutsumme ihmisiä valmiiksi hyvin mietittyyn ryhmätoimintaan viihtyisiin tiloihin, jossa tarjoillaan kahvit ja maittavat kahvileivät. Jos toimintaan ei haluta osallistua, ensimmäinen ajatus on, ettei ihmisiä kiinnosta.
– Voisiko sittenkin lähestymistapa olla väärä?
Olemme vuosien saatossa kokeneet, että ikääntyvien tarpeista ja tavoitteista kumpuavalla sekä yhdessä rakennetulla toiminnalla, jossa hankkeen tavoitteet ja osallistujien intressit kohtaavat, on vaikutusta. Oleellista on tahto kohdata ihminen hänen omilla ehdoillaan ja omista lähtökohdistaan, sekä aito kiinnostus toisen kokemukselle. Tärkeää on myös välttää tulkintojen tai valmiiden ratkaisujen tarjoamista. Olemme onnistuneet parhaiten rakentamaan luottamusta ja yhteistyötä, kun osallistujille tärkeästä tulee meille tärkeää.
Kuulluksi, nähdyksi, mukaan otetuksi
Haavoittuvat elämäntilanteet voivat haastaa osallisuuden kokemusta ja arjen hallintaa erityisesti, jos asioiden kanssa jää yksin. Hankkeessa olemme kohdanneet paljon ihmisiä, joilla ei ole läheisiä ihmissuhteita eikä porukkaa, johon kuulua tai joiden kanssa ajatuksiaan jäsentää. Moni kokee yksinäisyyttä.
Määrittelyjen mukaan osallisuus on kuulumista, eli kokemusta, että kuuluu johonkin joukkoon. Se on myös näkyväksi tulemista, sitä että on hyväksytty, arvostettu ja merkityksellinen muille. Osallisuus on myös pystymistä, eli kokemusta siitä, että voi toimia itselle tärkeiden päämäärien edistämiseksi itse määritetyin askelin. Olemme huomanneet, että ryhmissä syntyy osallisuutta sekä usko itseen ja omien yhteisöjen löytymiseen palautuu. Kuten eräs osallistuja hyvin ilmaisi: "Minäkuva on muuttunut myönteisemmäksi. Ryhmäläiset ovat olleet minulle myönteisenä peilinä. Usko itseen, että selviydyn, on lisääntynyt.”
Toiminnan vaikutukset ovat myönteisiä
Osallisuuden ja yksinäisyyden kokemuksia arvioitiin kolmessa mittauspisteessä ennen ryhmäinterventiota (alkumittaus), sen päätyttyä (loppumittaus) sekä 3 kk ryhmätoiminnan päättymisestä (seurantamittaus).
Osallisuuden kokemusta arvioitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämällä osallisuusindikaattorilla (THL). Osallisuusindikaattori muodostuu kymmenestä väittämästä. Pistemäärä syntyy laskemalla yhteen väittämien summapiste, joka muunnetaan asteikolle 0–100.
Osallisuusindikaattoriin vastanneiden (n=49) keskiarvo oli alussa 68 pistettä (vv.30–97,5) ja lopussa 74,6 pistettä (vv. 40–97,5). 29 osallistujalla osallisuusindikaattorin pistemäärä oli alussa matala (alle 75 pistettä). Heistä 90 %:lla osallisuuden kokemus oli lisääntynyt lopussa.
Yksinäisyyden kokemusta kysyttiin väittämällä (Tunnen itseni yksinäiseksi) viisi portaisella asteikolla (1=jatkuvasti – 5=en koskaan). Yksinäisyys oli lievittynyt lopussa 38 %:lla kysymykseen vastanneista (n=50). 19 henkilöä koki yksinäisyyttä alussa usein tai jatkuvasti. Heistä 74 %:lla yksinäisyys oli lievittynyt lopussa.
Seurantamittauksessa (3 kk) myönteiset muutokset lähtötilanteeseen nähden säilyivät. Muutoksissa on merkkejä pysyvyydestä ja vaikutusten juurtumisesta arkeen.
Kuvaa ryhmätoiminnan vaikuttavuudesta osallisuuteen täydennetään myös laadullisilla menetelmillä, kuten Pienet onnistumistarinat -haastatteluilla (THL), joiden tuloksia saamme 2027 alussa. Laadullisten arviointien perusteella voimme kuitenkin jo nyt todeta, että vertaisuus on ollut ryhmätoiminnan ydintä ja yhteisistä kokemuksista rakentuva valoisa silta. Vertaisuus kannattelee, innostaa, rohkaisee, tuo iloa arkeen ja vahvistaa yksilön kokemusta kuulumisesta ja omista vaikutusmahdollisuuksista. Eräs osallistuja sen kiteytti: "Omat kehäajatukset vähenivät, kun sai uusia näkökulmia. Tajusi, ettei ole yksin, ongelmia on muillakin. Se helpottaa omaa kuormaa."
Lue lisää ryhmäläisten kokemuksia vertaisuuden voimasta.
Oppi ja ikä kaikki
Olemme oppineet, että osallisuus rakentuu pienistä asioista. Se syntyy siitä, että tulee kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi omana itsenään. Se näkyy rohkeutena kertoa omista kokemuksista, haluna auttaa toista ryhmäläistä tai uskalluksena ottaa askel kohti uusia ihmissuhteita. Nämä asiat eivät aina näy numeroissa tai mittareissa.
Hankkeen tässä kohdassa voimme todeta, että oppia on kertynyt meille kaikille. Osallistujat ovat löytäneet uusia näkökulmia, vertaistukea ja vahvistusta omaan arkeensa. Me työntekijät puolestamme olemme saaneet vahvistuksen sille, että kestävimmät ratkaisut syntyvät yhdessä rakentaen. Oppi ja ikä kaikki: jokaisella on jotain annettavaa ja jotain opittavaa, ja parhaimmillaan yhteinen oppiminen luo pohjan jollekin uudelle merkitykselliselle.
Käytetyt mittarit toiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa
Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio, THL. Osallisuusindikaattori. Työkalut - THL.
Yhdenvertaisen osallisuuden koordinaatio, THL. Pienet onnistumistarinat -työkalu osallisuusvaikutusten arviointiin. Työkalut - THL.
Ikääntyvällä ihmisellä on oikeus merkitykselliseen arkeen, hyvään ikääntymiseen ja osallisuuteen myös haavoittuvissa elämäntilanteissa. Hyvän ikääntymisen etsijät -hanke auttaa löytämään voimavaroja ihmisestä itsestään, sosiaalisesta ympäristöstään sekä rohkaisee toimimaan hyvinvointinsa hyväksi. Miina Sillanpään Säätiön ja Eläkeliiton yhteishanke (2024–2027) tuottaa tilannekuvaa ja työkaluja hyvän ikääntymisen edistämiseksi.
