Kirjoittajat ovat Miina Sillanpään Säätiön eri hankkeissa työskentelevät Ulla Arifullen-Hämäläinen, Anna-Maija Vainiomäki, Jenni Karvonen, Sina Tuominen, Anne Luhtala, Emmaleena Niemi ja Miina Sillanpään Säätiön ohjelmajohtaja Anu Jansson.
”Ihmiset kaipaavat inhimillisempää yhteiskuntaa, jossa jokainen tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi omana itsenään. Inhimillinen yhteiskunta tukee mielen voimavaroja vähentämällä yksinäisyyttä ja vahvistamalla yhteisöllisyyttä, tarjoamalla turvaa ja osallisuutta, tekemällä tilaa erilaisuudelle sekä rohkaisemalla avoimuuteen ja luovuuteen” (Kansallinen dialogi 2025).
Vanhustenviikon vuoden 2025 teema "Onni kasvaa yhteisössä" on ajankohtainen ja tärkeä muistutus siitä, kuinka yhteys toisiin ihmisiin on keskeinen osa hyvää ikääntymistä. Teema tuo esiin sen, mitä moni kaipaa: inhimillisiä kohtaamisia ja mahdollisuuksia kuulua johonkin. Miina Sillanpään Säätiö tukee tätä arvokasta viestiä vahvistamalla yhteisöllisyyttä ja luomalla mahdollisuuksia ja tiloja, joissa onni voi kasvaa.
Säätiön arvot – rohkeasti, arvostaen ja yhdessä – kulkevat vahvasti käsi kädessä vanhusten viikon teeman kanssa. Ne ohjaavat työtämme kohti inhimillisempää yhteiskuntaa, jossa me kaikki voimme ikääntyä paremmin.
Toinen ihminen on konkreettinen avain yhteisöllisyyteen
Ahti oli nuorena miehenä kova liikkumaan. Pidemmätkin matkat taittuivat hiihtäen ja polkupyörällä. Terveyden heikentyessä itsenäinen liikkuminen kodin ulkopuolella jäi vähemmälle, kunnes se loppui kokonaan. Kaipuu aikoihin, jolloin jalat vielä kantoivat, oli kova.
Etsivän työn menetelmien avulla Ahdin seuraksi löytyi SenioriKamu-vapaaehtoinen Minna, joka ymmärsi Ahdin tarpeen päästä liikkeelle. Kun Ahti vielä ehdotti läheisellä kuntosalilla käymistä, oli helppo siirtyä tuumasta toimeen. Ahti on saanut Minnalta liikkumisen rohkeutta. Myös Minna on saanut paljon: kuntosalilta on löytynyt samanhenkisten ihmisten porukka, jonka seurassa hänkin viihtyy: ”Oman kamuparin lisäksi on tullut uusia kontakteja aivan eri ikäluokan ihmisiin. Se on ollut ihan mahtava se koko yhteisö.”
Kuntosalikavereiden kanssa käydään läpi ajankohtaisuutiset ja huomataan myös, jos joku porukasta puuttuu. Minnan avulla mahdollistunut kuntosaliharrastus on antanut Ahdille takaisin jotain aivan erityistä: palan omaa itseä. ”Tää on todella hyvä juttu. Odotan kovasti, että Minna tulee ja pääsen kuntoilemaan.”
”Koputtiko joku oveen?”
On varhainen aamu Itä-Helsingissä, kun Liisa herää Bellan haukuntaan. Mäyräkoira Bella on jo vuosia ollut ainoa ja rakas kotiseuralainen eläkkeellä olevalle Liisalle. Uutta Liisan aamussa on se, että enää ei ahdista.
Ahdistus on ollut lähes joka-aamuinen seuralainen. Siitä asti, kun irtisanominen tuli kuusi vuotta sitten ”ihan puskista”. Sitä ennen oli tullut ero pitkästä avioliitosta – sekin yllätyksenä. Itselle kirjoitettu käsikirjoitus elämästä muuttui. Pahalle ololle ei löytynyt sanoja, eikä sanoille myötätuntoista kuulijaa. Liisa ei halunnut kuormittaa lapsiaan omilla murheillaan; heillä on omat huolensa ja kiireinen elämä. Niin siinä kävi, että vuosien ajaksi paha olo jumittui kehoon ja tuntui aamuisin ahdistavana tunteena rinnassa. ”Elämän käsikirjoitus sai uuden luvun, kun Hyvän ikääntymisen etsijät -ryhmä toi arkeen uusia ihmisiä, joiden kanssa sai jutella ja olla oma itsensä.”
Liisalle oli avartavaa huomata, että muillakin ryhmään osallistuvilla oli ollut elämässään vaikeita kokemuksia. Osalla siinä määrin, että ne olivat asettuneet poikittain onnen tielle. Ryhmän myötätuntoisessa ja lempeässä ilmapiirissä vuosien puristus Liisan rinnassa hiljalleen helpotti, ja yhtenä aamuna onni koputti hiljaa oveen.
Jokaisella on oikeus merkitykselliseen arkeen, hyvään ikääntymiseen ja osallisuuteen, myös haavoittuvissa elämäntilanteissa. Vertaisuuteen perustuva ryhmätoiminta ja yhdessä tapahtuva hyvinvoinnin pohdinta voivat antaa lempeän tuuppauksen, joka kantaa eteenpäin.
Yhteiskunnan elinvoima on ikääntyvissä yhteisöissä
Kerran viikossa naapuruston eläkeikäiset kokoontuvat Hyvän ikääntymisen olohuoneeseen. Siellä jaetaan muistoja ja kuulumisia, syvennytään yhdessä tiedon äärelle ja nautitaan kiireettömästä kahvihetkestä.
Irma käy olohuoneessa mielellään viikoittain – tapaa tuttuja, saa vinkkejä arkeen ja voi viettää mukavaa aikaa yhdessä muiden kanssa. Vuokko kertoo virkistyvänsä tapaamisista. Hänelle olohuoneen kohtaamiset ovat tuoneet uusia tuttavuuksia ja kohtaamisia. Reetta puolestaan keittelee olohuoneessa kahvia, ja Iiris opettaa muille lempiharrastustaan.
Yhteisöllisyys Hyvän ikääntymisen olohuoneessa syntyy ihmisistä ja hetkistä, joissa jaettu läsnäolo, voimavarat ja keskustelut luovat rennon ja viihtyisän ilmapiirin tarjoten mahdollisuuden vertaistukeen ja kokemusten jakamiseen. ”Täällä tuntee kuuluvansa joukkoon.”
Hyvän ikääntymisen olohuone on Miina Sillanpään Säätiön uusin konkreettinen ratkaisu kansallisen dialogikeskustelun (2025) esiin nostamiin tarpeisiin. Hyvän ikääntymisen olohuone ei ole vain paikka – se on tapa toimia. Toiminta vahvistaa ikääntyvien yhteisöjen elinvoimaa ja asuinalueiden ikäystävällisyyttä “Ageing in place” -ajattelun mukaisesti.
Inspiraationa ikä, kanavana kulttuuri
Koti tuntuu tyhjältä eikä siellä tunnu enää hyvältä viettää aikaa yksin, kun puoliso on muuttanut hoivakotiin. Lapset asuvat kaukana, ja vaikkeivat asuisikaan, on heillä omat menonsa. Onneksi naapuri vinkkaa, että viereisessä talossa toimii naapuruustalo. Siellä järjestetään toimintaa, jossa yhteiset mielenkiinnon kohteet ja tekeminen ovat pääosassa. “En minä osaisi asioista puhua, mutta olin jo pitkään ajatellut, että olisi mukava päästä taas piirtämään. Silloin nuorempana kun piirsin jokaiseen paperinkulmaankin, minkä käsiini sain”, kertoo Maila.
Löytyi porukka, jonka kanssa on päässyt paitsi piirtämään, myös kokeilemaan spraymaalausta, tekemään kynttilöitä ja pelaamaan korttia. “Seuraavaksi ajattelimme laittaa yhdessä ruokaa, kun on niin paljon reseptejä, joita kokeilla, mutta kurjaa se on vain itselleen kokata. Pikkuhiljaa arkikin tuntuu helpommalta, kun siinä on mukana uusia asioita ja ihmisiä.”
Ikävoimaa-valmentajissa yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistamisen inspiraationa toimii ikä ja kanavana kulttuuri. Jokaisella meistä on jotakin, missä olemme hyviä ja jonka tekeminen tuo arkeemme iloa. Kun elämässä on meneillään monenlaista, yhdessä tekeminen luo merkityksellisyyttä, vahvistaa voimavaroja ja osallisuutta sekä tuo arkeen yhteisöllisyyttä.
Liike luo yhteyttä, arki saa merkitystä
Kunnon kaveri -liikuntaryhmät kokoontuvat kirkoilla, kirjastoissa ja muissa tutuksi tulleissa paikoissa, ja ne houkuttelevat mukaan lähialueelta. Moni osallistuja on asunut alueella vuosikymmeniä. Muistoja on kertynyt niin kadunkulmista kuin kohtaamisista, joita jaetaan ennen ja jälkeen liikunnan. Välillä löytyy yhteisiä tuttavia. Liikunnan jälkeen odottaa silloin tällöin pieni juhlahetki: pullakahvit. Kahvikupin äärellä syntyy luontevasti keskusteluja.
−Tuletteko tänne liikunnan vai seuran vuoksi?
−Ehdottomasti molempien! Täällä kuulee oman asuinalueen menovinkit ja saa muutenkin hyödyllistä tietoa.
Kunnon kaveri -toiminnan ytimessä on monipuolinen toimintakyvyn tukeminen, jossa yhdistyvät fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen ulottuvuus. Liikunta tuo ihmiset yhteen, ja tuttu asuinalue, jaetut tarinat ja kokemukset sitovat heidät toisiinsa. Osallistuminen saa uusia merkityksiä – se ei ole vain liikuntahetki, vaan osa elävää yhteisöä, jossa onni todella kasvaa.
Yhdessä tekeminen luo voimaa ja yhteisöllisyyttä
Keväisin ja syksyisin kokoontuu pieni ja tiivis ryhmä kehitysvammaisia asiakkaita sekä heidän ohjaajiaan yhteisen elintapavalmennuksen pariin. Keko-valmennuspäivissä opetellaan yhdessä parempia elintapoja, mutta vielä enemmän – luodaan yhteyttä, saadaan onnistumisen kokemuksia ja nautitaan siitä, että saa olla osa porukkaa.
Keko-valmennuksessa ei kilpailla, vaan kuunnellaan, osallistutaan ja tehdään yhdessä. Yhteisöllisyys on valmennuksen sydän – se tuo näkyväksi jokaisen omat vahvuudet ja antaa tilaa olla oma itsensä. Valmennuspäivien välissä “kekoilu” jatkuu omassa arjessa tutun ohjaajan kanssa, ja opitut asiat jäävät elämään.
Väinö osallistuu Keko-valmennusjaksolle mielellään – hän saa uusia kokemuksia, tapaa ystäviä ja kokee olevansa tasa-arvoinen ryhmän jäsen.
”Mukava päästä tekemään kaikkea uutta, johon ei ilman Kekoa välttämättä uskaltaisi osallistua”.
Pienistä yhteisistä hetkistä syntyy suuria merkityksiä; onnistumisen kokemuksia, naurua ja monipuolista hyvinvointia.
Onni kasvaa arkisista hyvää tekevistä yhteyksistä, mukavista ja merkityksellisistä kohtaamisista sekä kokemuksesta tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tutkimukset osoittavat, että sosiaaliset suhteet, osallisuus ja kokemus kuulumisesta yhteisöön ovat keskeisiä tekijöitä hyvinvoinnillemme. Jo pienet arjen kohtaamiset voivat vahvistaa elämänlaatua, lisätä turvallisuuden tunnetta ja ehkäistä yksinäisyyttä.
Miina Sillanpään Säätiö toivottaa hyvää vanhusten viikkoa!
