Kumppanuus on verkostomainen toimintamalli, jossa korostuvat vuorovaikutussuhteet, vastavuoroisuus, luottamus, yhteisen hyvän edistäminen, sopimuksellisuus ja yhteiset arvot.

 

Kumppanuus on tämän ajan käsitteitä ja sen kehittämiseksi on kehitelty erilaisia käsitteitä, teorioita ja malleja. Itse olen viime aikoina syventynyt erityisesti yhteisövaikuttavuus-teemaan, jonka avulla voidaan vähentää myös ns. häiriökysyntää. Tutkitun tiedon ja teoreettisten mallien lisäksi kumppanuuksia kehitetään käytännössä erityisesti hiljaisen tiedon, arkisten käytäntöjen, inhimillisten kohtaamisten ja maalaisjärjen keinoin. Ilman inhimillistä kohtaamista, on melko mahdotonta luoda hyvää kumppanuutta. Siksi tämän kaltaiset kohtaamiset ovat tärkeitä.

 

Elämme sellaista aikaa, että nyt tarvitaan aitoja kumppanuuksia voidaksemme kovemmalla äänellä vaikuttaa meitä yhdistävien arvojen ja niitä tukevan toiminnan puolesta. Edustamme täällä eri tahoja, mutta jos lähtisimme hakemaan meitä yhdistäviä asioita, niin uskon niitä olevan todella paljon. Esimerkiksi pyrkimys yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon lienee meille kaikille yhteistä.

 

Me olemme kaikki tulevaisuuden rakentajina. Tulevaisuus ei vyöry päällemme, se tehdään yhdessä. Tämä oli myös Miina Sillanpään toiminnan ydintä. Miina Sillanpää oli erittäin tulevaisuusviisas ja tulevaisuususkoinen ihminen. Ilman tulevaisuususkoa hän ei olisi pystynyt saamaan sitä valtavan suurta yhteiskunnallista kehitystä ja muutosta aikaan tärkeiksi pitämissään asioissa. Miina oli ennakkoluuloton ja rohkea ja sitä juuri tulevaisuuden rakentaminen edellyttää: kykyä kuvitella sellaista, mitä ei vielä ole ja nähdä sellaista, mikä ei vielä näy. Tähän sisältyy myös tulevaisuuden kannalta tärkeä sana toivo.

 

Toivo tunnetilana on erityisen merkityksellinen asia silloin kun elämme epävarmoja aikoja. Toivo auttaa näkemään mahdollisuuksien maailmaan.

Toivon vastakohta on ”toivottomuus”, jolloin ihminen näkee mm. jonkun huonon asian parantumattomana tai kokee, ettei jollekin huonolle tilanteelle ole tehtävissä mitään. Silloin sanotaan että ”ei ole toivoa.”

 

Nyt epävakaassa maailmassa ja myös omassa yhteiskunnassamme tarvitaan luovuutta nähdä myönteisiä mahdollisuuksia. Nyt on myös oltava kykyä miettiä, mistä vanhasta voi ja kannattaa luopua, jotta saadaan tilaa jollekin uudelle. Toisaalta on osattava myös pitää kiinni niistä tärkeistä asioista, joista emme missään tilanteessa halua luopua. Poikkeukselliset ajat ovat tarjonneet kautta historian ihmiskunnalle mahdollisuuden positiiviseen suunnanmuutokseen ja tämä nytkin toivoa herättävä ajatus. Tätä toivoa toivon meidän kaikkien vievän eteenpäin.

 

Toivon taustalla on luottamus

Suomalaisen yhteiskunnan resilienssi eli kriisin kestävyys ja usko tulevaisuuteen ja muutoksen mahdollisuuteen on pitkälti perustunut siihen luottamukseen, että yhteiskunta pitää huolen kaikista eikä ketään jätetä oman onnensa nojaan. Suomalaisten luottamus myös toisten ihmisten auttamishaluun ja hyväntahtoisuuteen on ollut vahvaa. Tämä samaa luottamuksen ilmapiiri on tärkeä säilyttää myös nyt. Tarvitsemme edelleen viestiä siitä, että olemme yhdessä ja selviämme yhdessä.

 

Eriarvoisuuden kasvu ja päätöksenteosta vieraantuminen heikentävät luottamusta ja kykyä kohdata muutos oppimisprosessina. Osallisuuden ja osallistumisen kokemus oppimisprosessissa on merkittävä.

 

Miina Sillanpää oli oman aikansa toivon tuoja – erityisesti heikoimmassa asemassa oleville kansalaisille.  – Tiesittehän, että hänen syntymäpäivänsä on Toivo nimisten henkilöiden nimipäivä. Miina Sillanpään työn ja toiminnan keskiössä olivat heikossa asemassa olevien ryhmien, kuten palvelijattarien, naisten, vanhusten ja yksinhuoltajaäitien aseman parantaminen. Monesti hänet yritettiin vaientaa, mutta hän ei suostunut olemaan hiljaa näistä tärkeistä teemoista.

 

Miina Sillanpään toiveista, unelmista ja tavoitteista monet ovat toteutuneet, mutta edelleen on työtä tehtäväksi oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseksi yhteiskunnassamme. Hänen lausahduksensa: ”Jokaisella ihmisellä on elämässään oikeus hyvinvointiin, inhimillisiin työoloihin ja ihmisyyden kunnioittamiseen” – on edelleen ajankohtainen.

 

Uskon, että tämä tavoite yhdistää meitä. Kiitos Eija, että olet ollut Miinan jalanjäljissä tätä tavoitetta eteenpäin viemässä, ja tervetuloa Soile jatkamaan tätä arvokasta työtä. Jokainen Säätiössä toimiva jättää oman puumerkkinsä toimintaan, mutta Säätiö perusarvot ja aatteet säilyvät samoina, vaikka ihmiset vaihtuvat ja yhteiskunta muuttuu. Miina muutti paljon maailmaa – ja mekin voimme muuttaa! Jokainen erikseen, mutta vielä enemmän yhdessä.

 

Vielä kerran; Ihanaa nähdä teidät kaikki täällä juuri tässä hetkessä,
kiitos Eija ja tervetuloa Soile!

 

Miina Sillanpään Säätiön hallituksen puheenjohtajan Merja Mäkisalo-Ropposen avajaispuhe verkostolle 5.9.2023,
samalla eläkkeelle jäävä toimitusjohtaja Eija Sorvari jätti hyvästit ja tutustuttiin uuteen säätiön toimitusjohtajaan Soile Kuituseen.