Artikkeli on julkaistu Ketju-lehdessä 4.2.2021
Keko-valmennus on työikäisille kehitysvammaisille henkilöille ja heidän ohjaajillensa suunnattu elintapavalmennus. Viime vuonna kehitettiin lähivalmennusta monipuolistava digitaalinen Keko-puisto ja ohjaajien etävalmennus.
Kehitysvammaisille henkilöille ei järjestetä toiminta- ja työkykyä edistävää valmennusta kuten muille työikäisille ihmisille, vaikka tarvetta siihen on. Tutkimusten mukaan kehitysvammaisilla henkilöillä on muita suurempi riski liikkua vähän ja syödä epäterveellisesti. Lisäksi useisiin kehitysvammaoireyhtymiin liittyy ylipainoisuutta. Nämä tekijät lisäävät riskiä sairastua kansansairauksiin, kuten kakkostyypin diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin sekä muistisairauksiin.
Keko-valmennus vastaa tähän haasteeseen. Miina Sillanpään Säätiö järjestää työikäisten kehitysvammaisten toiminta- ja työkykyä edistävää tavoitteellista elintapavalmennusta vuosittain viidelle ryhmälle sosiaali- ja terveysministeriön avustuksella. Keko-valmennus kestää vuoden ja sisältää kehitysvammaisten osallistujien lähivalmennuksen, heidän ohjaajiensa etävalmennuksen ja Keko-valmennusta monipuolistavan digitaalisen Keko-puiston.
Keko-valmennus toteutuu ryhmässä, johon osallistuu kahdeksan kehitysvammaista henkilöä ja kaksi ohjaajaa. Kehitysvammaiset osallistujat tarvitsevat ulkopuolista ohjausta ja kannustusta elintapojensa muuttamiseen, joten parhaat tulokset saavutetaan, kun heidän ohjaajansa ja läheisensä sitoutuvat muutokseen. Keko-valmennuksessa hyödynnetään lisäksi osallistujien kotipaikkakunnan moninaisia mahdollisuuksia.
”Elämänhallinnassa, elintavoissa ja itsenäistymisessä on kehitysvammaisilla omat haasteensa, joihin saatiin tukea ja kokonaisvaltaista näkemystä Keko-valmennuksesta. Itse uskon vahvasti ryhmän ja vertaisuuden voimaan. Ryhmä tsemppaa toisiaan ja porukalla tehdään. Mottonamme onkin ollut: Ilon kautta voittoon. Tekeminen tarttuu!”, sanoo Loimaan kaupungin kehitysvammapalveluissa asumisen ohjaajana työskentelevä Anne Eronen. Tässä jutussa kursivilla kirjoitetut sitaatit ovat peräisin Erosen vetämän miesryhmän ohjaajien kommenteista.
”Hyvä juttu meille oli, että valmennus tapahtui kotipaikkakunnalla. Oman paikkakunnan mahdollisuudet tulivat tutummiksi.”
Ohjaajien etävalmennus ja Keko-puisto
Keko-valmennus käynnistyy ohjaajien etävalmennuksella, joka jatkuu vielä ensimmäisen kotipaikkakunnalla toteutuvan lähijakson jälkeen. Ohjaajat tutustuvat Keko-valmennuksen teemoihin, jotka ovat liikunta, ravitsemus, palautuminen, henkilökohtainen hygienia ja aivoterveys. He oppivat tiedostamaan omia vahvuuksiaan ja kehityskohteitaan ohjaajina sekä tunnistamaan millaisia fyysisiä ja sosiaalisia mahdollisuuksia heidän toimintaympäristönsä tarjoaa elintapamuutosten näkökulmasta. Ohjaajat orientoituvat etävalmennuksessa myös Keko-valmennuksen tavoitteelliseen toimintaan ja tsempparina toimimiseen. He vahvistavat omaa keinovalikoimaansa, joilla he voivat tukea kehitysvammaisia osallistujia saavuttamaan elintapamuutoksiin liittyvät tavoitteensa.
”Etävalmennus ennen ensimmäistä lähijaksoa auttoi orientoitumaan tulevaan. Sieltä tarttui uutta ajattelua ja mm. käytäntöjä siihen, miten näitä asioita voi asiakkaiden arkeen soveltaa ja miten muutosta voi tukea. Pienissä paloissa ja pienin askelin edeten. Ajatuksella, että pienikin muutos auttaa eteenpäin.”
Tsempparilla on olennainen rooli kehitysvammaisen osallistujan elintapamuutosten tukijana Keko-valmennuksessa. Valmennus perustuu siihen, että kehitysvammaisten osallistujien oma yhteisö kykenee siirtämään valmennuksessa opitut asiat yhdessä osaksi arkea. Parhaimmillaan kehitysvammaisen osallistujan muutosprosessi kytkeytyy sujuvasti ja huomaamattomasti hänen päivittäiseen elämäänsä.
”Aiemmin usein pohdin, että miksei tämä nyt onnistu, vaikka on sovittu. Ymmärryksen myötä armollisuus itseä kohtaan lisääntyi. Asiakkaan pitää löytää tarve ja merkitys muutokselleen sitoutuakseen. Toisen puolesta ei voi asioita tehdä, vaan työn tekee asiakas itse ja voin siinä häntä tukea. Valmennus antoi semmoista kärsivällisyyttä, ettei kaiken tarvitse olla heti valmista, vaan mennään asiakkaan tahdissa.”
Keko-puisto on kehitysvammaisten osallistujien ja heitä tukevan lähipiirin verkkopalvelu, joka sisältää tietoa, harjoituksia ja pelejä. Tsemppareille se on oivallinen keino palauttaa mieliin Keko-valmennuksen sisältöjä sekä valmennuksen aikana että sen jälkeen.
Etävalmennus ja Keko-puisto vahvistavat elintapamuutosten pysyvyyttä. On tärkeää, että kehitysvammaisen osallistujan läheiset sitoutuvat osallistujan tavoittelemaan muutokseen ja kannustavat häntä aktiivisuuteen. Anne Eronen toteaa etävalmennuksesta kokonaisuutena seuraavaa: ”Se oli erittäin hyvä ja tykkäsin tosi paljon. Toisen valmennukseen osallistuvan ohjaajan kanssa keskustelu näistä asioista on ollut hyöyllistä. Vaikka asiat ovat meille tuttuja, oli hyvä pohtia asioita ja haastaa itseä ajattelemaan.”
Lähijaksot kotipaikkakunnalla
Keko-valmennuksen kaksi lähijaksoa järjestetään osallistujien kotipaikkakunnalla. Ensimmäisellä lähijaksolla arvioidaan kehitysvammaisten osallistujien fyysistä toimintakykyä ja elintapoja. Osallistujat oppivat ohjaajiensa kanssa käytännönläheisesti terveyttä edistävästä liikunnasta, ravitsemuksesta, palautumisesta, henkilökohtaisen hygienian hoidosta ja aivojen aktivoinnin tärkeydestä. He kokeilevat mm. erilaisia liikuntalajeja ja perehtyvät käytännössä terveelliseen ravitsemukseen, kuten lautasmalliin ja ruokapyramidipeliin. Jokainen osallistuja laatii myös oman hyvinvointitavoitteensa, jota kirkastetaan Keko-Hyvinvointipelissä. Tavoitteiden asettaminen edellyttää Keko-valmentajilta ja tsemppareilta osallistujan tahdon ja toiveiden tarkkaa kuuntelemista.
”Oleellista onnistumisen kannalta oli, että valmennuksessa laaditut tavoitteet olivat heidän omiaan, eikä meidän ohjaajien ajatuksia.”
Lähijaksolla järjestetään osallistujien lähipiirille, kuten asumisyksikön ja työ- ja toimintakeskusten ohjaajille ja perheenjäsenille keskustelutilaisuudet. Niissä tutustutaan Keko-valmennukseen ja pohditaan yhdessä keinoja, joilla kehitysvammaista henkilöä voi tukea elämäntapamuutoksissa.
Toisella lähijaksolla syvennetään aiemmin opittua sekä laajennetaan terveystietämystä ja keinovalikoimaa. Jaksolla kokeillaan ryhmän toivomia liikuntalajeja ja arvioidaan fyysistä toimintakykyä, elintapoja sekä yksilöllisten terveystavoitteiden toteutumista. .
”Terveys- ja suorituskykytestit ja niistä saatu henkilökohtainen palaute olivat kurssilaisille tärkeitä. Siinä oma edistyminen ja haasteet konkretisoituivat.”
Seuranta-arviointi luo perustan myös tuleville tavoitteille. Valmennuksessa omaksutut ja vielä ajatuksissa tai kokeiluasteella olevat pienet terveyttä ja toimintakykyä edistävät muutokset jatkuvat, vaikka Keko-valmennus päättyykin. ”Ryhmäläisen kotona käydessäni palaamme usein valmennuksen teemoihin. Valmennuksesta saatu osallistujan oma kurssikansio toimii tiedon lähteenä ja asioiden mieleen palauttajana. Valmennuksen mukaviin hetkiin ja omiin onnistumisiin on mukava palata. Ryhmänä osallistuminen ja vertaistuki on ollut meille tärkeä juttu.”
Tuloksissa näkyy valittu suunta
Vuonna 2020 Keko-valmennukseen osallistui 40 työikäistä kehitysvammaista valmennettavaa. Vuoden poikkeusolot lyhensivät harmillisesti valmennuksen lähijaksojen välistä seuranta-aikaa, mikä voisi vaikuttaa epäedullisesti tuloksiin. Mutta näin ei käynyt. Valmennettavien valitsema oikea suunta näkyy ensimmäisen ja toisen lähijakson tuloksia verrattaessa parantuneena terveyskäyttäytymisenä ja pienentyneinä terveysriskeinä.
Elintapakyselyn mukaan kuntoliikunta on lisääntynyt. 30 prosenttia osallistujista harrasti liikuntasuositusten mukaisesti kestävyysliikuntaa valmennuksen alussa, ja lopussa heitä oli jo 48 prosenttia. Myös lihasvoimaa edistävän liikunnan harrastaminen oli lisääntynyt, ja vastaavasti päivittäisen istumisen määrä oli vähentynyt.
Osallistujat pohtivat valmennuksen päätteeksi ruuan terveellisyyttä ja lautasmallin noudattamista aiempaa useammin. He söivät myös hieman vähemmän herkkuja ja vaihtoivat hammasharjaa alkutilannetta useammin ja säännöllisemmin. Terveysriskien pienentyminen näkyi BMI:n (Body Mass Index), kehon rasvaprosentin ja viskeraalisen rasvan määrän laskuna.
Entä valmennuksen jälkeen?
Kun koronatilanne helpottaa, ryhmälle on suunniteltu kuntosaliryhmää sekä ryhmätapaamisia aiemmin opittujen asioiden kertaamiseksi. Ajatuksena on myös viedä Keko-tietoutta muillekin toimintakeskuksen asiakkaille. Muun muassa oman henkilökohtaisen hygienian hoitamista on hyvä kerrata aika-ajoin. Muistuttelu toteutuu innostavammin ja hienovaraisemmin puhtausbingon tai -visan avulla, mikä jättää tilaa osallistujien omille oivalluksille.
”Tekstimuotoista tai puhuttua tietoa paremmin toimivat toiminnalliset jutut kuten pelit, kuvat ja lyhyet videot. Valmennuksesta saatu laaja materiaalipankki ja ideat ohjaajan kurssikansiossa sekä Keko-puistossa helpottavat tuokioiden toteuttamista. Paljon on toimintakeskuksessa jo tehtykin, mm. liikuntaa on lisätty ja taukojumppa aloitettu. Positiivinen asennoituminen liikuntaan on lisääntynyt. Lisäksi on järjestetty erilaisia terveyteen liittyviä opetustuokioita mm. kasviksista ja lautasmallista”, Anne Eronen listaa.
Keko-valmennuksessa seurataan sen pitkäaikaisvaikutuksia. Puoli vuotta toisen lähijakson jälkeen ohjaajia haastatellaan Keko-valmennuksen pitkäaikaishyödyistä itselleen, työyhteisölleen ja kehitysvammaisille osallistujille. Tämä tieto kertoo Keko-valmennuksen vaikutuksista ja auttaa kehittämään valmennusta edelleen.
Miksi lähteä mukaan valmennukseen?
Haku tämän vuoden Keko-valmennuksiin on käynnissä. Anne Eronen kannustaa hakemaan Keko-valmennukseen.
”Ehdottomasti kannattaa hakea. Siitä saa paljon itselleen ja ryhmälle. Valmennus ei ole mikään elämäntaparemontti, vaan pitkä prosessi, joka jatkuu edelleen.”
Lopuksi Anne Eronen suosittelee, että hakijat sopisivat ajankäytöstä esimiehensä kanssa jo valmennuksen hakuvaiheessa. Ennen ensimmäistä lähijaksoa ja lähijaksojen välissä toteutuva ohjaajien etävalmennus ja tsempparin tuki valmennettaville vievät aikaa. Tämä ajankäyttö on kuitenkin kannattavaa, sillä parhaimmillaan toimintakulttuurin muutos hyödyttää koko työyhteisöä, asiakkaita ja kehitysvammaisen osallistujan läheisiä.
Lisätietoa 2021 valmennuksiin hakeutumisesta
Teksti: Ulla Arifullen-Hämäläinen, Kuvat: Ulla Arifullen-Hämäläinen, Tomi Nevalainen
