Eläkeliiton ÄijäVirtaa -projektin ja Miina Sillanpään Säätiön Neuvokkaat naiset -hankkeen yhteistyö sai jatkoa 10.11.2017 Kulttuuritalolla järjestetyssä seminaarissa. Toiveunta ja todellisuutta – suoraa puhetta vanhuudesta -seminaarissa pohdittiin, mitä sitten, kun eläkkeellä olo ei olekaan illanistujaisia ja matkustelua. Seminaarissa kuultiin asiantuntija-alustuksia, keskusteltiin, innostuttiin ja luotiin mahdollisuuksia kumppanuuksille.
Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton suunnittelija Päivi Tiittula toi avauspuheenvuorossaan esille ikääntyneiden ihmisten moninaisuuden. Kaikilla ei ole eläkepäivillään mahdollisuutta matkusteluun. Tulojen riittämättömyyden kokemuksen rinnalla kulkee usein myös kokemus osattomuudesta ja yksinäisyydestä. Illanistujaiset ystävien kanssa voivat todellakin jäädä vain toivekuvaksi. Tiittula kuitenkin muistutti, että syrjästä voi päästä keskiöön ja osattomasta osalliseksi. Hän kertoi muun muassa yhteiskunnan välittävistä verkostoista ja esimerkkinä esitteli Etsivän vanhustyön verkostokeskuksen toimintaa. Etsivä/löytävä työ kirvoitti myös seminaariyleisön keskusteluun.
Sosiaalityön professori Marjaan Seppänen Helsingin Yliopistosta tarjosi laajempaa näkökulmaa ikääntyneiden huono-osaisuuteen. Hän painotti köyhyyden kokemuksellisen ulottuvuuden tärkeyttä, ja kertoi esimerkkejä köyhyyden kokemuksen vaikutuksista hyvinvointiin. ”Ikääntyneiden köyhyys ja syrjäytyminen ovat hyvinvointia uhkaavia ongelmia, joihin tulisi puuttua”, Seppänen kiteytti.
Seuraavaksi Miina Sillanpään Säätiön projektityöntekijät Ella Niini ja Saini Suutari esittelivät Neuvokkaat naiset -hankkeeseen osallistuneiden naisten kokemuksia. Osallistujien toiveena on ollut erityisesti löytää ryhmästä keskustelukumppaneita, porukkaan kuulumisen tunnetta, jotakin tekemistä, uusia ideoita ja ystäviä. Neuvokkaiden naisten mukaan yksinäisyydestä seuraa haluttomuutta tehdä asioita, masentuneisuutta ja neljän seinän sisään jäämistä. Osallistujien kokemuksia toimeentulosta kuvaavat selviytyminen ja sopeutuminen. Palautekyselyjen perusteella ryhmätoiminnalla on kuitenkin vaikutusta. Yli 90 % kyselyyn vastanneista koki ryhmään osallistumisen lisänneen hyvinvointiaan.
Kahvitauon jälkeen puheenvuorossa oli psykiatri ja kansalaisaktivisti Ilkka Taipale. Historiallista näkökulmaa painottaen Taipale puhui erityisesti miesten syrjäytymisestä. Hän peräänkuulutti muutoksia yhteiskunnan sosiaalipoliittisiin rakenteisiin. Taipaleen puheenvuoroa värittivät monikymmenvuotisen uran aikana matkaan tarttuneet kokemukset, joista hän poimi huumorilla höystettyjä esimerkkejä.
Eläkeliiton Antero Kupiainen esitteli ÄijäVirtaa -toimintaa. Projektissa käynnistetään ryhmiä erityisesti yksin asuville miehille. Ikämiehet ovat itse suunnittelemassa ja ideoimassa Äijä-toimintojen sisältöjä. Äijä-ryhmissä keskeisiä asioita ovat luottamus, kaverihenki ja huumori. Kupiaisen mukaan ryhmiin osallistuneet miehet ovat kokeneet merkitykselliseksi sen, että toiminta on suunnattu vain miehille.
Esityksen jälkeen tilaisuuden taidokkaasti juontanut Liisa Mayow sai yleisön ideoimaan, kuinka Skatan tilalle käynnistyvän Stadin luontoäijä -ryhmään löydetään oikeat osallistujat. Taas saimme tuta, kuinka verkostoitumisessa on voimaa.
Seminaarin lopuksi nähtiin Ylioppilasteatterin valloittavaa improvisaatiota. Esitys syntyi kuin tyhjästä yleisön antaessa näyttelijöille aiheita. Erikoisissa tilanteissa matkattiin Stockan kellon alta naapurin pihalle ja tanssiaisiin. Ehkäpä Äijät ja Neuvokkaatkin saavat vielä jonain päivänä järjestettyä yhteiset tanssiaiset…
Seminaariaineistot:
Seminaariohjelma ”Toiveunta vai todellisuutta – suoraa puhetta vanhuudesta” 10.11.2017
Tiittula: Syrjästä keskiöön -osattomasta osalliseksi
Seppänen: Syrjässä Kaikesta?
Niini&Suutari: Punaisen lapun ruokia ja ihmisnälkää
Kupiainen: ÄijäVirtaa – miesten oma juttu