Julkaistu 28.11.2016
Kirjoittajana Miina Sillanpään Säätiön tutkimuspäällikkö, yhteiskuntatieteiden tohtori Anne Rahikka.
Voimmeko vaikuttaa yksinäisyyteen?
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta on valmisteltu maassamme pitkään. Uudistuksen tarpeellisuutta on perusteltu alueellisen eriarvoistumisen pysäyttämisellä ja sillä, että nykyisen palvelujärjestelmän avulla ei voida vastata tulevaisuuden palvelutarpeisiin. Sotesta käydyssä keskustelussa kustannusten kasvun pienentäminen ja taloudelliset seikat ovat nousseet keskeisiksi perusteluiksi. Tämä on ohjannut keskustelua vahvasti taloudellisten kysymysten suuntaan. Taloudellisten seikkojen ohella on tarpeellista valottaa hyvinvoinnin inhimillistä ulottuvuutta. Harvardin yliopistossa tehdyssä 75-vuotta kestäneessä pitkittäistutkimuksessa on todettu, että merkittävä terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä ovat hyvät ihmissuhteet.
Suomessa erääksi hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi on noussut ihmisten kokema yksinäisyys. Yksinäisyys on yhteiskunnallinen ongelma, joka yksilötasolla vaikuttaa sekä toimintakykyyn että elämänlaatuun. Vanhuspalveluissa painopisteen siirtyessä kotihoitoon yhä useampi ikääntynyt hoidetaan kotona. Kun kodin ulkopuolella liikkuminen on vaikeaa, vähenevät kontaktit toisiin ihmisiin, mikä omalta osaltaan lisää ikääntyneiden yksinäisyyttä. Tämän on todennut myös ASUVA-hankkeen tutkimusryhmä, jonka mukaan ikääntyneiden yksinäisyys ja sosiaalinen eristyneisyys koetaan suurena ongelmana. Yksinäisyys koskettaa tasapuolisesti kaikkia ihmisiä ikään katsomatta. Taloudellisiin seikkoihin painottuneessa keskustelussa yksinäisyyden kokemusta ja siinä tapahtuvia muutoksia on kuitenkin vaikea muuttaa taloudellisiksi vaikutuksiksi.
Kansalaisjärjestöissä on kautta aikojen etsitty keinoja, joilla voidaan vähentää sosiaalista eriarvoisuutta ja edistää kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Esimerkkinä tästä on Neuvokkaat naiset -hanke, jossa osallisuutta lisäämällä on pystytty vaikuttamaan yksinäisyyteen. Osallistuminen yhteiseen toimintaan ja ryhmän tarjoamat sosiaaliset suhteet ovat tuoneet ryhmäläisille ilonaiheita ja jäsennystä arkeen.
Sote-uudistuksen valmistelussa on tärkeää varmistaa, että järjestelmää ei rakenneta vain aktiivisia ja pärjääviä kansalaisia varten, jotka ovat kykeneviä tekemään valintoja oman hyvinvointinsa suhteen, vaan huomioidaan myös yhteiskunnassamme heikommassa asemassa olevat henkilöt. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan sote-uudistuksen jälkeen kuntien vastuulle jää kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Toivottavaa on, että tulevaisuudessa julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyöllä voidaan etsiä uusia ja innovatiivisia ratkaisuja yksilöllisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tarvitaan yhteiskunnallista vaikuttamista ja kokeiluja, joiden avulla Muumilaakson Näkymätön Ninni saadaan taas näkyväksi.